Kesä loppuu

…tai no ainakin meidän mökkikesä loppuu. Tänään lähdetään takaisin kotiin, anoppilayöpysäkin kautta, reilun kuuden viikon mökkeilyn jälkeen.

Kuusi viikkoa varmaankin kuulostaa useimmista piiiiitkältä ajalta olla mökillä. Meistä se tuntuu ihan liian lyhyeltä! Joka kesä sama juttu – elokuun alussa tuntuu huutavalta vääryydeltä, että täältä pitää lähteä pois. Mua itseäni riippii aina ihan mahdottomasti, että marjapensaat pitää jättää täyteen hyviä marjoja ja kasvimaallekin jää kaikenlaista syötävää. Kaikki marjat eivät nimittäin ehdi kypsyä ennen kuin meidän täytyy lähteä (nytkin on viime hetken marjanpoimintaa, kun kypsyivät penteleet niin myöhään), eikä meidän pakastimeen saati matkakuljetukseen mahdu tiettyä määrää enempää.

Ensi kesälle ollaankin jo ehditty suunnitella megamegapitkälomaperhekesää! Jos Mies ajoittaisi isäkuukautensa kivasti enkä minä etsisi siihen ihmeemmin töitä (ja niitä voisin yrittää hommata täältä mökkipaikkakunnaltakin), me voisimme tulla tänne jo toukokuun alussa ja poistua vasta elokuun loppupuolella. Aaaah! Toivottavasti tuo järjestyy.

No, kotona koittaa ensi viikon alusta paluu tavalliseen arkeen. Jaiks. Nimittäin Mies on ollut lomalla jo yhdeksän viikkoa ja mä olen täysin tottunut siihen, että meitä on kaksi aikuista hoitamassa noita kahta mukeloa. Miten ihmeessä mä osaan taas organisoitua hoitamaan noita pienoisia päivät yksin?

Ainakin pitää tehdä jonkinlainen toimintasuunnitelma. Varsinkin aamut ja päikkäriajat taitavat vaatia suunnitelmallisuutta: kenelle pitää tehdä mitä hoitotoimenpiteitä ja missä välissä, että koko hullunmylly ei kaadu niskaan heti aamusta, tai että pysyttäis edes jonkinlaisessa päiväjärjestyksessä lähtien aamusta. Kellään mitään hyviä toimivia vinkkejä?

Ja jotain kivoja menoja voisin tietysti suunnitella, sopivissa määrin. Muskaria ja taaperouintia on jo luvassa, mutta ehkä pitäisi raahautua avoimeen päiväkotiin silloin tällöin ja muutenkin tavata muita aikuisia ja lapsia. Sounds like a plan.

Mutta jos nyt ensin saisin sen kotiarjen rullaamaan jotenkin…

Miksei aina voisi olla kesä?

 

Mökkipuu.jpg

Suhteet Sisustus Ystävät ja perhe

Idolien aika

Kesällä meillä on mökillä käynyt vieraina muutama isompi (9 v. ja 11 v.) tyttö, jotka ovat Liinasta olleet aivan ihania. Ja mikä ihmeellisintä, tytöt ovat osanneet tehdä temppuja!

Näistä esimerkeistä innostuneena Liina aloitti parisen viikkoa sitten tällaisen touhun:

Liljan temppu5.jpg

Katsokaa tuota riemukasta ilmettä! Mun ihana pieni tyttö ❤

***

Mutta on myös eräs muu 9-vuotias tyttö, joka on valloittanut Liinan sydämen, nimittäin tämä:

Peppi ja soittorasia.jpg

Tässäpä Peppi Pitkätossu nauraa ”hah hah haa!”

 

Peppi kolahti tajuntaan lujaa ja välittömästi, kun Liina sai kesäkuussa mummilta lahjaksi Tunnetko Peppi Pitkätossun -kirjan. Vai eikö ole kuvistakin katsottuna ihan selvää, kuka on antanut esimerkkiä?

Liljan temppu1.jpg

”Liina tekee tempun!”

Liljan temppu2.jpg

Liljan temppu3.jpg

Liljan temppu4.jpg

Meidän rakas pieni tempputyttö! Voi että tuo riemu on tarttuvaa 🙂

***

Itse asiassa näitä temppuja ennen Peppi inspiroi Liinaa kokeilemaan erästä toista tempausta, nimittäin tätä:

Peppi sukeltaa.jpg

Peppi (=Liina) sukeltaa, pläts!

Näin se vaan meidänkin tytteli pläjäytteli naamaansa kylpyammeeseen alkukesästä. Tämä villitys tosin laantui jossain vaiheessa.

***

Kaikki on tietenkin nykyään meillä vinksin vonksin ja hujan hajan. Letut – ja oikeastaan melkein mikä tahansa muu – lentävät jatkuvasti viuuuuuuuuu-u PLÄTS! pitkin poikin mökkiä (myös varmin tapa saada ruokaa menemään Liinan suuhun). Myös Tommi ja Annika mainitaan meillä päivittäin erittäin monta kertaa. Itse asiassa joskus tuntuu siltä, että Tommi ja Annika saattavat jopa olla suuremmat idolit kuin Peppi, tai ehkä samaistuttavammat.

Tommi ja Annikahan tietysti seikkailevat kaikkien muidenkin kirjojen sivuilla kuin Peppi -kirjan. Onpa meillä viime aikoina kuultu tällaistakin:

”Isä oli lapsena Tommi.”

***

Mutta kuitenkin, eilen Liina sanoi Peppi -kirjaa lukiessamme, että ”Isä on Tommi. Äiti on Annika.”  No minä tietenkin kysyin, kuka Liina itse on. Liina osoitti kirjasta kuvaa, huokaisi ja kuiskasi varovasti: 

”Peppi”. 

 

***

 

Iltakuunnelmaversion Liinan Peppi -villityksestä voi käydä kuuntelemassa täällä.

 

Suhteet Ystävät ja perhe Kirjat