Poju ja kaverit! <3 Meidän unelias pötkylä on toinen ylhäältä päin, leijonabody päällä

Tänään käytiin lasten kanssa tapaamassa muita vauvoja, taaperoita ja äitejä erään nettiäitikaverin kotona. Livetapaaminen oli osan kanssa ensimmäinen ja osan kanssa tapasin toista kertaa.

Olen kummankin lapsen odotusajasta lähtien ollut mukana saman kuukauden vauvanodottajien suljetussa ryhmässä Facebookissa. Liinan taaperokavereiden äitien kanssa pidetään edelleen yhteyttä, tosin nykyään harvemmin kuin vauvavuotena. Pojun vauvakavereiden äitien kanssa taas käydään runsasta keskustelua naamiksessa päivittäin ja pääkaupunkiseutulaisten kesken järjestetään tapaamisia silloin tällöin, paikalle pääsee ken pääsee, tutustutaan vähitellen. Itse suosin tapaamisia jonkun kotona, jolloin Liinallakin on kivempaa leikkiä kotiympäristössä eikä minun tarvitse huolehtia hänestä niin paljon kuin vaikkapa kahvilassa. Lapsikavereitakin löytyy – tänään paikalla oli neljän vauvan ja äidin lisäksi kolme taaperoa. Seuraa kaikille osallistujille, jei!

Nettimammojen lisäksi toinen paikka tutustua muihin äiteihin oli Liinan vauvavuotena avoimen päiväkodin vauvaryhmä kerran viikossa. Oli tärkeää tutustua muihin saman alueen samanikäisten vauvojen vanhempiin, sillä en tuntenut täältä ketään ennen kotiäitiyttä. Erityisesti kahden muun äidin kanssa tulee pidettyä tiiviisti yhteyttä ja ylihuomenna he ovatkin tulossa taas visiitille meille. Toisella heistä on jopa suunnilleen samanikäinen vauvakin kuin meillä.

Monta kertaa on tullut mietittyä, kuinka yksinäistä olisi ollut olla pelkästään vauvan kanssa kotona. Netin kautta päivissäni on ollut keskusteluseuraa, erilaisia näkökulmia ja apua käytännönkin pulmiin – mitä pukea vauvalle ulos päälle, mikä on normaalia vauvoille, milloin tulisi huolestua ja hakea apua… Puhumattakaan livetapaamisista ja uusista kavereista ja ystävistä! Kiitos siis kaikille teille, uudet ja vähemmän uudet äitiystävät <3