Unet rikki! Apua!

Kirjoitin juuri, kuinka meillä sujuu lapsiperhearki mukavasti ja lapsetkin nukkuvat kohtuullisen hyvin, yöllä ja päivällä. VIRHE! 

Hyvistä unista julkisesti kertomisen kirous iski ja nyt täällä ei nuku oikein kukaan, koskaan. Tai siis joku aina nukkuu, mutteivät kaikki kerralla… Enkä ainakaan minä.

Lapsiperhearjen haastavuustaso on noussut kertaheitolla pari pykälää vaikeammaksi, paristakin syystä.

Pojun yöunet ovat alkaneet mättää ihan kunnolla. Joko hän nukahtaa illalla epätavallisen myöhään, herää kukkumaan hereillä keskellä yötä tai, useimmiten, herää itkemään tissin perään heti kun minä tulen nukkumaan.

Viime yönä en suostunut tutiksi, mistä seurasi parkua. Poika rauhoittui aina välillä syliin, välillä taas ei, ja aina kun laskin nukkuvan lapsen takaisin alkoi pyörinä ja itku heti parin minuutin päästä. Huoh… Mieskin saapui rauhoitteluapuun, mutta laihoin tuloksin. Päädyin jälleen nukkumaan yöni alakerrassa sohvalla, Poju ensin koliikkikiikussa (patterit loppuivat lopulta siitäkin) ja sitten vieressäni. 

Tälläkin kertaa Poju pärjäsi hyvin ilman maitoa klo 6.30 asti, joten tissintutteilussa ei ole kyse nälästä. En oleta, että hänen täytyisi pärjätä koko yötä ilman maitoa, jokunen imetys mahtuu hyvin yöhön, mutta rajansa kaikella. Pojunen on näköjään vain hyvin tottunut, että saa nukahtaa tissi suussa, ja nyt tälle asialle on tehtävä jotain. Ei ole mitään järkeä, että vauva heräilee tunnin välein ihan varta vasten. En vain yhtään jaksaisi miettiä, mitä tässä pitäisi tehdä. Jotain on pakko.

Liina taas… No Liina nukkuu öisin, satunnaisia itkuja lukuunottamatta (joita tulee kyllä lähes joka yö). Mutta hän näyttää yhtäkkiä olevan lopettamassa päiväunien nukkumisen! Häntä on ollut vaikea saada nukahtamaan päikkäreille jo parisen viikkoa ja eilen ja tänään unet ovat jääneet kokonaan välistä kun tyttö ei vain ole nukahtanut.

Mutta tämä tuli nyt aika puun takaa. Voiko järestään kolmetuntisia päikkäreitä vedellyt lapsi yhtäkkiä vain lopettaa ne kokonaan? Edelleen hän nukkuu pitkät unet, jos vain nukahtaa. Miten ne unet voisivat yhtäkkiä olla tarpeettomat? En ymmärrä.

Joten nyt kiinnostaisi kovasti kuulla, minkäikäisinä ja miten teidän muiden lapset ovat lopettaneet päikkäreiden nukkumisen?

(Otan toki vastaan myös hyviä kikkoja vauvan yöunien parantamiseen…)

 

PS. #Momfie-blogissa on käynnissä Secret Santa of Lily -blogipostitempauksen osallistujien rekrytointi, käykäähän kaikki halukkaan Lily-bloggaajat ilmoittautumassa! Mukaan pääsee 20 halukasta ilmoittautumisjärjestyksessä.

 

Perhe Lapset Vanhemmuus

5/52: Mamma jumppaa

Ryhdyin tällaiseen: 

Ab challenge.jpg

Meikäläinen ja säännöllinen jumppaaminen… emme ole kohdanneet toisiamme usein parin viime vuoden aikana. Tämä vatsalihashaaste tuli vastaan ja päätin, että nyt!

Tehokkaan näköisiä nuo kuvat tuossa yllä, vai kuinka? No, meillä toteutus on jotain tällaista:

Äiti jumppaa1.jpg

Äidin jaloista saa hyvän käsilaukkuripustimen! Ja katsotaanpa lähituntumasta, mitä äidin naamalle tapahtuu jumpatessa

Äiti jumppaa2.jpg

Väliaikavirvokkeita

Äiti jumppaa4.jpg

Kannustustiimi – ”Hyvä äiti, sinä jumppaat tosi hienosti!”

Niin, vähän erilaista tämä kotijumppaaminen nykyään, kun on kokonainen tiimi mukana toiminnassa. Lattialla kummallisesti puhiseva äiti vetää magneetin tavoin luokseen kaikki lähietäisyydeltä löytyvät pikkuihmiset. Liinaa on kovasti opastettu, että äidin päälle ei saa kaatuilla eikä kiipeillä jumpan aikana…

***

Mun isoin liikuntaongelma tällä hetkellä lienee se, että en ole tottunut harrastamaan liikuntaa sen itsensä vuoksi, vaan liikkuminen on ollut sivutuotos muusta toiminnasta – ennen kaikkea tanssimisesta. En tanssi siksi, että kunto kasvaisi, lihakset voimistuisivat tai saisin hikoilla, vaan siksi, että mulle tanssiminen on tapa ilmaista itseäni, hassutella, herkistellä, tuntea, syventyä, muotoilla kokemusmaailmaa näkyväksi. Jooga ja moni muu kehollinen toiminta toimivat osittain samalla tavalla.

Näissä kaikissa edellämainituissa tulee liikuttua ja pidän siitä, mutta en oikein osaa alkaa liikkumaan pelkästään liikkumisen vuoksi, ainakaan säännöllisesti. Ja kun tanssimiseen ei nykyään oikein ole tilaisuuksia – siis sellaiseen keskittyneeseen, syventyneeseen tai sosiaaliseen tanssimiseen, mitä kaipaan – niin liikkuminen on vähissä ja fyysinen kunto varmastikin huonompi kuin koskaan.

Tanssin myötä olen kuitenkin tottunut kohtuullisen terveeseen, toiminnalliseen ja voimakkaaseen kehoon. Tällä hetkellä tuntuu vieraalta esimerkiksi se, että vatsan alueella on ontto monttu (sekä pehmeä kumpare) siinä, missä on yleensä tuntunut joko vahvat vatsalihakset tai mahavauvan pinkeyttämä keskivartalo. Selkä voi myös huonosti, kun vatsapuolen tuki ei ole kunnossa eikä selkä saa muutenkaan riittävästi liikettä päivittäin. Eiköhän tämän vatsalihashaasteen myötä nämä asiat korjaannu edes hitusen!

Nyt olen menossa haasteen päivässä numero 18. Muutama ylimääräinen välipäivä on tullut sinne ja tänne, kun olen ollut illalla liian väsynyt jumppaamaan, mutta muuten olen mennyt ohjelman mukaan. Tai no, teen nuo liikkeet vähän sovelletusti, niin kuin itse ajattelen niiden olevan hyväksi keholle, eli esimerkiksi tuossa ensimmäisessä liikkeessä teen käsillä isoja ympyräliikkeitä, koska näin liike on vähemmän staattinen, kädetkin saavat liikettä eikä ainakaan tule remmottua liikettä käsivoimilla, vaan vatsalihakset joutuvat tekemään työn. Tuossa liikkeessä en myöskään laskeudu alas maahan asti vaan jonnekin puoliväliin.

Melko hurjia muuten nuo toistojen määrät. Aluksi lähdetään liikkeelle pienillä määrillä, mutta jo toisella viikolla toistot alkavatkin yhtäkkiä lisääntyä kovaa vauhtia. Tänään tein 80 + 110 + 48 vatsalihasliikettä sekä 70 sekuntia lankkupitoa, huh! Tällaisia määriä en normaalisti tekisi, enkä oikeastaan ole ihan varma, ovatko tuollaiset määrät mielestäni edes terveellisiä. Ihmettelen myös, miksei haasteeseen kuulu mitään vinojen vatsalihasten liikkeitä eli kiertoja. Tämän 30 päivää ajattelin nyt kuitenkin kokeilla ihan ohjelman mukaan.

Otin vatsakuvat ennen haasteen aloittamista ja aion ottaa uudet kuvat kun olen päässyt homman loppuun. Katsotaan kehtaanko julkaista ne täälläkin muutaman viikon päästä!

 

Löytyykö muita, jotka ovat parhaillaan toteuttamassa jotain liikuntahaastetta?

 

 

 

 

 

 

Suhteet Oma elämä Liikunta Vanhemmuus