Päiväunet sisällä, päivä 6
Nyt meni yli mun kestokyvyn. Reilun puolen tunnin sitkeän nukutusyrityksen jälkeen Lapsi näytti jo olevan lähellä nukahtamista, itse olin ihan valmis unten vaille ja muutekin uupunut koko hommaan, ja sitten Lapsi alkoi taas nousta ylös ja mä en kestänyt. Loppuaika meni sitten Lapsen heitellessä tuttia ja pupua yli sängyn laidan ja äidin ensin kiehuessa, sitten itkiessä. En jaksanut enää yhtään yrittää, tuntui, että keinot oli ihan loppu. Ja mun tässä pitäisi olla se aikuinen. Nää tällaset tilanteet vaan on selvästi se mun vaikein paikka tässä vanhemmuudessa, kun itse yritän kaikkeni ja toinen ei ole yhtään mukana. Tulee sellainen olo, että miksi yrittää, vaikka tietysti pitäisi jaksaa, eihän Lapsi tahallaan kiusaa tee. Lopulta koko nukuttamisruljanssiin meni 60 min ja mulla on usko ihan loppu. Tällasta en jaksa joka päivä. Mieskin on viikonlopun poissa. Oppiiko se ikinä nukahtamaan helpommin?
Nyt särkee päätä ja itkettää, ja pitäisi valmistella illan tunteja ja jaksaa olla lastentanssinopena kolmelle ryhmälle. Nekin kaipaa sitä rajojen laittamista ja pitämistä, ja just nyt en yhtään jaksaisi. Voisin käpertyä tuohon sohvalle ja ryhtyä talviunille. Voisinko?