Päiväunet sisällä, päivä 5

Tänään päikkärinukutukseen meni 35 min, joista 25 oli melko piinallista – pystyyn nousemista, äidin käteen tarttumista, tutilla leikkimistä, hölinää ja pölinää. Lapsi ei kyllä vaikuttanut väsyneeltä tavalliseen uniaikaan, joten ehkäpä se vaikeutti nukahtamista. Mutta mahtaakohan hän oppia nukahtamaan omaan sänkyynsä nopeammin, alkaa epäilyttää… Huomenna taitaa olla vaunu-unien paikka, kun olemme menossa aamupäivästä avoimeen päiväkotiin ja Lapsi varmasti nukahtaa liikkuviin vaunuihin kotimatkalla. Muutamia muitakin poikkeuksia sisäuniin on tulossa, toivottavasti eivät häiritse uuden rutiinin oppimista liikaa.

Eilen Lapsi nukkui 2 h 20 min ja tuli nyt kokeiltua sekin, saako hänet nukahtamaan uudestaan omaan sänkyyn jos herää kesken unien. Reilun tunnin unien kohdalla itkuhälyttimestä alkoi kuulua epämääräistä kahinaa, joten menin tarkistamaan ja löysin palleroisen istumasta sängyssään pupu kainalossa. Lapsi äkkiä vaaka-asentoon, pupu viereen ja silittelyä – ja nukahti! Uujee! Muuta huonoa sisäunissa ei siis tuntuisi olevan kuin tuo nukahtamisaika ja sängyssä riehuminen, muuten unet sujuvat mallikkaasti.

Tämä ei luultavasti ole kovinkaan monen muun mielestä erityisen kiinnostava aihe, mutta helpottaa kummasti itseäni kirjata näitä ylös 😉

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Kohdun toiminta supistusten aikana

Kirjoitin vastikään ajatuksiani synnyttämisestä sekä synnytyskertomukseni. Tällä hetkellä kivunlievityksestä synnytyksissä keskustellaan mm. täällä. Aihe on pinnalla etenkin omissa ajatuksissani, ja haluan nyt jakaa kanssanne sellaisen hypnosynnytyskurssilta saamani tiedonmurusen, joka auttoi itseäni ymmärtämään, mitä synnytyksessä oli tapahtumassa ja antamaan sen tapahtua. Ehkä tästä on apua myös jollekin toiselle! Lisäyksenä vielä, etten todellakaan ole mikään synnytysten asiantuntija enkä lääketieteen edustaja, vaan kerron vain sen, mitä itse olen lukenut hypnosynnyskirjasta ja kuullut kurssilta. Asian ilmaisumuoto on omani, koska kuvia ei ole käytettävissä, mutta toivottavasti saat kuvan, mitä tarkoitetaan. Kyseessä on siis kohdun toiminta supistusten aikana.

Kuvittele, että kohtu on kuin pystyssä seisova iso vesimeloni, jossa on vesimelonin raitojen suuntaisia lihassyitä. Nämä lihassyyt aktivoituvat supistuksen aikana niin, että kohtu litistyy pallomaisemmaksi ja pienemmäksi, kohdun yläosan painaessa vauvaa alaspäin kohti synnytyskanavaa. Kohdun alaosassa taas on poikittaissuuntaisia, rengasmaisia lihassyitä, joiden on tarkoitus olla rentoina synnytyssupistusten aikana. Optimaalisessa tilanteessa pitkittäiset lihassyyt supistavat kohtua painaen vauvaa alaspäin, samalla kun poikittaiset lihassyyt ovat rentoina, antaen kohdun suun aueta vauvaa varten.

Pelkotilanteessa ihmisen elimistö toimii ”fight and run” -periaatteella, eli keho täyttyy adrenaliinista ja veri kulkee sisäelimistä suuriin lihaksiin, jotka mahdollistavat pakenemisen. Kohdun toiminta ja synnyttäminen eivät kuulu pelkotilanteessa ensisijaisiin toimintoihin, vaan niiden toiminta vaikeutuu. Kun synnyttäjä pelkää, veri ei kulje kohtuun ja tämä aiheuttaa kipua. Adrenaliinin läsnäollessa keho ei myöskään tuota endorfiineja, jotka poistavat kipua. Lisätään tähän vielä kohdun toiminta: kun synnyttäjä pelkää (kipua, synnyttämistä, tilannetta, ihmisiä ympärillään…), kohdun alaosan poikittaiset lihassyyt jännittyvät ja estävät kohdunsuun aukeamista. Voit kuvitella, mitä se tekee, jos pitkittäiset lihassyyt painavat vauvaa alaspäin, mutta poikittaiset estävät avautumista: aiheutuu kipua ja synnytyksen eteneminen hidastuu. Siksi rentoutuminen voi todella auttaa synnytyskipujen vähentämisessä – kipua aiheuttavat elementit vähenevät ja synnytys pääsee etenemään luonnollisesti, kehon omien keinojen avulla.

Itselleni tämä mielikuva kohdun toiminnasta oli tosiaan synnytystä helpottava. Toivottavasti tästä on apua muillekin!

 

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Mieli