Näin on just hyvä
Kun Toimitus alkuviikosta kuulutti uusien suositeltavien blogien perään ajattelin, että vihdoin saan vinkata ihanaa Suusta suuhun – blogia, joka mielestäni ansaitsisi tuon ” Suosittelemme ” leiman. Vinkkasin myös Bättre liv – blogia sekä Amalin kirjoittamaa Kuplassa – blogia. Ajattelin, että tässä olisi oma kolmikkoni, joille itse haluaisin antaa leiman. Muilla lemppareillani täällä Lilyssä onkin jo tuo kyseinen polttomerkki ja olisi kivaa jos edes joku tästä omasta kolmikostani saisi tuon merkin.
Myös tämän mun blogi sai blogien kilpajuoksussa yhden äänen, ihanalta Anna Karinilta ja olenkin tästä yhdestä pienestä äänestä erittäin otettu. Kiitos! Kirjoitin Annalle takaisin kommentin, sisältäen pusuja ja kiitoslauseita, mutta sanoin kuitenkin, ettei pienellä blogillani olisi tuossa kilpailussa minkäänlaista painoarvoa.
Olen viime päivinä miettinyt aivan hirveesti tuota ” Suosittelemme ” leimaa ja tullut siihen tulokseen, etten haluaisi sellaista blogilleni. En tiedä ajattelenko jotenkin hassusti, mutta jos blogini yläreunassa olisi tuo merkki, tuntuisi kirjoittaminen pakolliselta. Pakkopullalta, ahdistavalta ja pelottavalta. Jollain tavalla ajattelen, että kun tuo leima lätkästään yläreunaan ja lukijat alkavat etsiä täältä Lilystä suositeltua sisältöä, pitää sen sisällön myöskin olla ihan priimakamaa – 24/7 tapahtuvasta päivittämisestä puhumattakaan. En haluaisi tuottaa lukijoille pettymystä, jos joku postaus olisikin hutiloiden tehty ja kuvat höttösiä, sillä en kuitenkaan tee tätä ammatikseni. Tiedän, että leimalla on tarkoitus ns. erotella jyvät akanoista ja antaa lukijoille helpomman tien löytää suositeltua luettavaa, mutta jotenkin tämä nostattaa itselläni karvat pystyyn. Kilpailu tuntuu olevan kovaa, koko ajan pitäisi tehdä jotain, olla jotain, mainostaa jotain ja saada jotain. Olen vihdoin löytänyt omaan bloggaamiseeni sen kultaisen keskitien, etten itse ole havittelemassa sponsorisopimuksia tai kuukausipalkkaa ja olenkin tehnyt sivupalkkiin muutamia muutoksia, kuten poistanut sähköpostini sekä instatilini. En mainosta facebookissa enkä missään muuallakaan.
En kirjoita yhtä avoimesti enkä yhtä sujuvasti kuin moni muu konkari täällä. Kirjoitan kyllä omasta elämästäni, mutta siitä vain pieniä pintaraapasuja eivätkä jakamani reseptit ole mitään gourmeelaatua. En julkaise kuvia miehestäni enkä lapsistani, vaikka heistä joskus kirjoitankin – nimien julkaisemisesta nyt puhumattakaan. Asukuvien ottaminen on jäänyt, koska aikaa niiden ottamiseen ei ole löytynyt, mutta julkaisen kunhan saan päiviini lisätunteja. Rakastan kodin sisustamista, kauniita asioita ja tulppaaneja sekä sitä, että kuvat ovat kauniita, selkeitä ja herättävät inspiraatiota. Haluan ilahduttaa teitä lukijoita itseni järkkäämillä arvonnoilla ilman, että saan siitä mitään rahallista tai muutakaan korvausta.
Mun on todella hyvä näin. Kunhan saan vaan kirjoittaa, jakaa kuvia, purkaa mieltä, keskustella ja ilahduttaa teidän mieltä. 🙂
onneksi viikonloppu on edessä – hyvää sellaista kaikille!