Let`s give it a try.
Seis maailma, seis seis maailma! – postauksessa sain teiltä vinkkejä, että voisin käyttää kuvakortteja helpottamaan arkeamme. Olen aikaisemminkin silmäillyt kuvakortteja mm. Papunetistä, mutta jollain tavalla olen kokenut niiden käytön hankalaksi. Mitä kortteja tarvitsen? Miten käytän kortteja? Ja plaaplaa – lista on loputon. Myös yhtenä syynä on ollut oma saamattomuuteni. Olen ollut niin väsynyt arjen tohinoista, etten ole jaksanut keskittyä koko kortteihin.
Mutta nyt ajattelin, että voisin sittenkin antaa korteille mahdollisuuden.
Olen tehnyt korttisarjan meidän aamun/aamupäivän kulusta ja nämä kortit ovat sarja siitä, mitä tapahtuu kun tullaan ulkoota sisälle. Onhan nämä ihan helposti luettavissa? Pestään kädet, syödään ruoka, leikitään vielä hetki ja sitten nukkumaan. Kädenjälki nyt ei ole mitään Picassoa, mutta hauska näitä oli piirrellä ja miettiä.
Uniaika- kortissa on pojan rakkaimmat unikaverit Tikru ja Hiiri. Mies sanoi, että Tikru näyttää ihan kissalta, mutta Tikruhan on kissa – u know. Hiiri näyttää juuri itseltään, nuhjuiselta unirievulta.
Sain myös vinkin kiepsauttaa kortit lenkkiin, mikä helpottaa niiden käyttöä. Ollaan pojan kanssa käyty kortit läpi ja olen selittänyt jokaisen kortin tapahtuman, mutta vielä on vaikea sanoa näiden toimivuudesta yhtään mitään. Ainakin poika oli innoissaan ruokakortin nähdessään ja säntäsi iloisesti keittiöön hakemaan lautasta ja samalla sanoen ” Nammnammnamm… ”
Joten, ehkä siellä tunnelinpäässä pilkottaa sittenkin häivähdys valoa?
Ja oikeastaan mun täytyy nyt myöntää, että hieman innostuin korttien tekemisestä ja nyt tekisi mieli piirtää ihan jokaisesta asiasta kortti! Mutta, se taitaa olla jo ehkä hieman liikaa. Kohta kukaan ei täällä huushollissa puhu ja näytetään toisillemme vaan kortteja! On jäähykortit, talk to the hand face ain`t listening – kortit ja mitä vielä!
