59 postausta, triljoona hylättyä ideaa, yksi vuosi
Mulle tuli pari viikkoa sitten suurena yllätyksenä, että mun blogi on melkein vuoden vanha. Jouduin tämän asian moneen kertaan tarkastamaan, mutta totta se on, mä julkaisin mun ensimmäisen postauksen tasan vuosi sitten, 23.11.2018.
Kun tämä tosiseikka lävähti kasvoille, ryhdyin miettimään niitä vuoden takaisia tunnelmia blogia perustaessa. Kaikkein eniten pähkäilyä aiheutui blogin nimestä ja sen sisällöstä.
Silloin, kun nimi oli vielä kokonaan mietinnän alla, olin todella lähellä antaa blogilleni nimeksi kuvausta, koiria ja kasvisruokaa. Näin jälkeenpäin ajatellen sillä nimellä ei olisi pitkälle päästy, vaikka se edelleen kuulostaa hyvältä (ainakin mun korvaan).
Kasvisruoasta tai ruoasta ylipäänsä olen kirjoittanut katastrofikokkia lukuunottamatta ehkä 3 postausta ja vaikken sitä mielelläni myönnä, olen surkea kehittelemään reseptejä. Niillä yrityksillä on tähän mennessä saatu aikaan vain totaalinen sotku keittiössä.
Tuulivoimaa -nimi taas antaa avaimet luovuuteen, vaikka varmasti melkein kaikille ihmisille se tuo ensin mieleen tuulivoimalat.
Siinä vaiheessa, kun ymmärtää, ettei tämä blogi ole mikään surkeasti toteutettu mainos tuulienergialle, kenelläkään ei varmaan ole sen suurempia olettamuksia siitä, mitä tuleman pitää. Voin kokeilla tehdä postauksen ihan mistä tahansa, kun mikään ei määrittele sisältöä, kun taas nimi kuvausta, koiria ja kasvisruokaa olisi mun mielestä asettanut postauksille todella tiukan muotin.
Vuosi sitten en kyllä yhtään tiennyt, mitä haluaisin tämän blogin kanssa tehdä. Aloitin blogin vaan koska halusin kirjoittaa ja blogi tuntui sopivalta alustalta.
Tällä hetkellä olen todella tyytyväinen siihen, että silloin vuosi sitten perustin blogin, vaikka olin aivan pihalla siitä, mitä tässä nyt oikein ollaan tekemässä. Olen oppinut blogin kautta uusia asioita itsestäni ja siitä, mitä kaikkea pystyn tekemään, jos en aseta itselleni tiukkoja rajoja. Myöhemmin olen alkanut tajuta, mikä se mun oma juttu on, vaikka se tulee vielä varmasti muuttumaan.
Just nyt musta tuntuu siltä, että se mun oma juttu on vasta muotoutumassa. Nyt se tuntuu olevan paljolti asiaa koiriin liittyen, mutta myös mun omien ajatusten jakamista sekä hyvällä fiiliksellä toteutettujen postausten julkaisemista. Ennen kaikkea mä haluaisin saada ihmiset hymyilemään mun postauksia lukiessa. Jotenkin mä haluaisin saada mun postauksiin vangittua sen fiiliksen ja aitouden, mitä haen myös valokuvatessa.
Vaikka äskeisiin kirjoittamattomiin tavoitteisiin on vielä matkaa, niin haluan ja tulen ehdottomasti jatkamaan postausten kirjottamista. En näe tällä hetkellä lukijamäärää mitenkään suurena, mutta oon silti tosi onnellinen siitä tosiseikasta, että edes jotakuta nämä mun kirjoitukset kiinnostaa. Ihan vaikka puolet heistä tuntisinkin oikeasti.
Tällä luovuudella ja kirjotusinnolla ollaan pärjätty vuosi, voi olla, että ensi vuonna asiat on kokeneet totaalisen muutoksen tai mahdollisesti pysyneet melkein samoina!
Kuvissa: Iisa ja Venla
Xxx Tuuli