6x tarinoita valokuvien takaa

Pitihän sisustusprojektista (sisustuspostaukseen pääset täältä) ylijääneille kuville keksiä jotain käyttöä. Tänään pääsette kuulemaan tarinat kuuden kuvan takaa!

Tämä kuva otettiin varmaan toisella tai kolmannella kerralla, kun oikeasti pyysin useamman ihmisen kuvattavaksi. Lähdettiin kaupunkiin kuvaamaan jo heti aamulla ja vaikkei räntää täynnä olevat kadut olleet kovin kuvauksellisia, niin saatiin sieltäkin muutama hyvä kuva. Olimme jo aikaisemmin päättäneet, että käymme kaakaoilla kuvausten lopuksi yhdessä aivan upeassa kahvilassa. Kyseinen kahvila oli mukavan matkan päässä, mutta päätimme silti lähteä sinne. Kastuttiin aivan kunnolla siinä räntäsateessa, olin vieläpä ennen kuvauksia käynyt ostamassa kukkia kukkakaupasta ja myös niiden ympärillä oleva paperi oli kastunut. Pääsimme kahvilalle ja ohjasin kaverini pääoville odottamaan, ollen aivan vuorenvarma, että tästä mennään sisään. Räntäsateessa ja tuulessa oli todella kylmä ja odotellessa minä hytisin kylmästä ja muut kaverini tanssivat oven edessä rivitanssia, jonka olimme koulussa opetelleet. Odotimme varmaan 20 minuuttia, mutta kukaan ei tullut avaamaan ovia. Jankutin silti koko ajan, että kyllä me tästä sisälle päästään ja nyt vain odotetaan.

Olen ihminen, joka ärsyyntyy sekunnin sadasosassa maailman pienimmistä asioista. Tämä tilanne sai minut todella ärtyisäksi, mutta en todellakaan halunnut luovuttaa ja käydä katsomassa olisiko sivuovi auki, tosiassa en edes muista, miksi en todellakaan halunnut käydä katsomassa onko se auki. Lopulta minä luovutin ja kävimme katsomassa sivuovea, jota kesällä käyttää ilmeisimmin vain henkilökunta. Sivuovi oli auki ja olimme odottaneet räntäsateessa pienessä katoksessa aivan turhaan. Sisällä huomasimme myös, ettei pääovea käytetä ollenkaan talvella, sillä sen edessä oli pöytä. Saimme kuitenkin kaakaot ja pääsimme ihanan lämpimään ja tunnelmalliseen yläkertaan juomaan ne. Juurikin sieltä yläkerrasta tämä kuva on otettu. Silloin ainakin minua hieman ärsytti, varsinkin kun olin itse meidät pitänyt siellä räntäsateessa, mutta nyt tälle voi vain nauraa. Ja olihan meillä kuitenkin hauskaa!

Tästä kuvasta voisi hyvin ajatella, että se on otettu sängyssä tai sohvalla, eikö niin?

Todellisuudessa kuva otettiin vuodesohvani päällisen ja viltin päällä olohuoneemme lattialla.  Olimme silloin kaverini kanssa kuvaamassa behind the scenes videota kirjakuvailusta ja juuri kun hän oli saanut videot kuvattua niin minä vinguinkin hänet vielä kuviin…

Tästä kuvasta pidän itse todella paljon ja oli onni että löysimme edes koko kuvauspaikan! Kyseinen kuvauspaikka oli mäen päällä ja mäki oli tuosta kohdasta alaspäin jyrkkä eikä siinä oikein voinut seistä, sillä rinteessä oleva hiekka alkoi valua alaspäin. Olimme tässä vaiheessa ottaneet tuolta paikalta jo muutaman hyvän kuvan, mutta ei sellaista kuvaa, joka olisi ollut aivan loistava.

Halusin kokeilla ottaa muutaman kuvan vielä erilaisesta kuvakulmasta ja jostain syystä keksin, että menen siihen hiekkaiseen jyrkänteeseen kuvaamaan. Ensin nojasin mäntyyn ja otin siitä kuvia mutta niistä ei tullut kovin hyviä, joten kävin istumaan yhden männyn tukevan ja jotenkin ihmeellisesti maasta irti olevan juuren päälle. Otin siinä useammankin kuvan ja olin juuri sanomassa jotain Eeditille, kun minua alkoi sattumaan jalkaan. Huomasin, että istuin sellaisen juuren päällä, joka oli täynnä muurahaisia ja nyt minulla oli niitä jalat täynnä. Uskon, että tilanne oli varmasti hauskan näköinen, kun minä juoksin kiljahdellen sivuttain hiekkaista rinnettä, joka petti altani ja yritin samalla pudistella muurahaisia jaloistani!

Tätä kuvaa en koskaan julkaissut mihinkään, vaikka kuva on mielestäni todella kaunis, paikka näyttää aivan lumiselta metsältä aamu auringossa.

Tosiasiassa kyseessä on takapihamme takana oleva ryteikkö, eivätkä kuvausolosuhteet olleet kovin ihanteelliset. Lunta oli reisien puoleen väliin ja minulla oli sitä kengät täynnä, vaikka minulla olikin melkein polviin asti ulottuvat, lämpimät talvisaappaat. Olin tallonut itselleni sopivan kuvauskohdan, jossa ei ollut lunta. Halusin kuitenkin kuvan vähän enemmän oikealta, joten astuin oikealla jalallani pitkän harppauksen hankeen. Sain muutaman hyvän kuvan, mutta oikea jalkani lähti liukumaan ja olin vähällä kaatua lumeen. Siitä asennosta ei ihan helposti päästy pois. Yritin samaan aikaan kuvata puhelimellani behind the scenes videota mutta puhelin oli vähällä upota lumeen, kun jätin sen hangelle kuvaamaan, joten sekin täytyi käydä pelastamassa. Muistan vieläkin ohikulkijoiden ilmeet, vierestä menevältä tieltä kun oli pitkän matkaa suora näköyhteys minuun…

paperikuva: Eedit

Kun näin tämän setin kuvat, laitoin välittömästi Eeditille viestillä: ”älä enää IKINÄ anna mun popittaa Hollywood Hilssiä kun kuvataan!” Otimme noin 150 kuvaa mutta kelpuutin niistä alle 15, koska suurimassa osassa lauloin ja tanssin todella typerän näköisesti. Tässäkin kuvassa laulan mutta se ei minun onnekseni näy!

Tämän kuvan otin sinä päivänä, kun meillä oli koulussa itsenäisyyspäivän tanssiaiset. Kuva näyttää mukavan rennolta, vaikka todellisuudessa olimme juosseet vasta hetki sitten tuohon ikkunalle ja heti kuvan ulkopuolella olivat melkein kaikki luokkamme tytöt. Olimme kiertämässä erilaisia tehtäväpisteitä ja olimme juuri menossa seuraavalle pisteelle mutta halusin ehdottomasti kuvia tästä kohdasta. Olin luvannut ottaa kuvat useammasta ihmisestä ja kuvien otto tapahtui tyylillä; kuvattava ikkunalaudalle, kymmenen kuvaa ja seuraava.

Löytyykö sulta jotain hauskoja kuvaustarinoita? Kerro ne kommenteissa!

Aidosti hymyillen,

Xxx Tuuli

Kuvissa: Tinja Taipale

kulttuuri hopsoa oma-elama
Kommentit (2)
  1. ellishpellishh
    29.6.2019, 22:18

    Voi crimson mä nauroin tätä lukiessa😂❣️ heräs ihan huikeita muistoja ja oli niin kivaa lukee noist kuvausreissuista joilla monilla mäki oon ollu mukana xD
    Kokonaisuutena tosi onnistunu postaus, rakastan sekä ideaa että toetutusta! 💗

    1. voit vaan arvata miten hauskaa tätä postausta oli tehä ja miten paljon muistoja siinä heräs xd kiitos <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *