Mitä olen oppinut blogin myötä?

Juuri nyt on kulunut tasan kolme vuotta, yksi viikko ja viisi päivää siitä, kun kirjoitin ensimmäisen postauksen blogiin. Kyseessä ei todellakaan ollut tämä blogi.

Ihka ensimmäisen blogini perustin varmaankin 4.-luokalla ja kirjoitin sitä suomeksi koirani näkökulmasta. Seuraavan blogin perustin, kun koimme äitini kanssa silloisen blogialustan typeräksi ja halusin vaihtaa kielen englanniksi, mutta kirjoittaa silti samoista asioista. Englannin kielinen blogini jäi nopeasti, sillä jokaiseen postaukseen piti nähdä enemmän vaivaa, kuin olin valmis tekemään (suomenkieliseen blogiin pääset tästä ja englannin kieliseen tästä).

Ensimmäinen ei pelkästään koira-aiheinen blogini oli anonyymi, eikä siitä tiennyt kukaan muu kuin paras ystäväni. Sekin meni nopeasti ohi sillä anonyyminä kirjoittaminen tuntui… Noh suorastaan typerältä. Syystä ei harmainta aavistustakaan, mutta siltä se vain tuntui.

Tämä blogi on siis neljäs blogini elämäni aikana mutta ensimmäinen, joka tuntuu omalta. Kaikki aikaisemmat ovat tuntuneet siltä, että ne ovat lainassa tai teen niitä jonkun muun mieltymysten mukaan, en omieni.

Haluan kirjoittaa tämän postauksen, koska ryhdyin miettimään asioita, jotka olen oppinut blogin takia. Koska nämä ovat nyt erittäin omakohtaisia niin näitä voisi ehkä myös sanoa syiksi, joiden takia blogi kannattaa uskaltaa aloittaa, jos innostusta ja ideoita riittää!

ideointi – Aluksi tarvitsin todella paljon aikaa, jotta sain edes yhden idean, enkä aina kelpuuttanut sitä itsekään. Nykyisin voin saada yhdellä iltalenkillä kahdeksan postausideaa. Olen oppinut katsomaan maailmaa tavallaan uudella tavalla, jolloin hyvät ideat tulevat esille. Saatan tarvita vain yhden sanan tai yhden katseen ja muotoilen jo postauksen runkoa päässäni. Olen myös oppinut erottamaan hyvät ideat huonoista ja keskittämään energian hyviin ideoihin. Huolimatta siitä, onko idea hyvä vai huono, kirjoitan sen aina ylös. Joskus sen pohjalta voinkin saada paremman idean, jota lähden työstämään.

visuaalisuus – Pakko sanoa, että ennen blogia ja blogin mukana tullutta valokuvausta, mulla ei ollut juuri ollenkaan visuaalista silmää. Vieläkään se ei ole kovin hyvä, mutta ainakin olen oppinut ottamaan sen esille. Osaan jo ainakin vähän paremmin katsoa, mitkä kuvat näyttäisivät hyvältä kyseisessä postauksessa ja mihin järjestykseen ne pitäisi laittaa. Vaikken osaa blogini ulkoasua kamalan hyvin muokata, niin osaan katsoa, jos siinä on jotain pielessä.

kaikkea voi tehdä fiilispohjalta – Jos aloitan jotain, niin teen sen ihan loppuun asti. Jos aloitan käsityötunnilla työn, jota vihaan ja haluaisin heittää sen seinään, niin teen sen vielä suuremalla syyllä loppuun. Blogin myötä opin, ettei kaikkia asioita tarvitse tehdä pakottamalla. Asioita voi tehdä myös silloin, kun siltä tuntuu eikä silloin, kun ei tekisi yhtään mieli. Tällä hetkellä teen monia asioita fiilispohjalta blogin kirjoittamisen lisäksi; lenkkeilen fiilispohjalta ja treenaan koirani kanssa fiilispohjalta, jos ajattelin tehdä hieman kontaktitreeniä, mutta ei teekkään yhtään mieli ja asialla ei ole kiire, niin saatankin ennemmin tehdä rallytokoa.

aikataulutus ja ajan käyttö – Jo pelkästään vuosi sitten, mä olin kamalan huono aikatauluttamaan. Olin myöhässä vähän kokoajan enkä meinannut saada asioita hoidetuiksi ajallaan. Blogin myötä olen oppinut aikatauluttamaan ja keksinyt tekniikoita, joilla saan asiat hoidettua ajallaan. Mulla toimivat todella hyvin to do -listat ja deadlinet, vaikka luulin vihaavani deadlineja.

Luonnostaan koen olevani kamala häslä, jos en oikeasti pakota itseäni istumaan alas ja keskittymään yhteen asiaan. Blogin myötä on tullut paljon helpommaksi keskittää huomio yhteen asian ja hoitaa se pois alta. Tehokkuuskin lisääntyy, kun tekee yhden asian ensin ja siirtyy sitten seuraavaan, eikä koeta tehdä molempia samaan aikaan.

itsensä löytäminen – Ennen tätä blogia mulla ei oikein ollut sitä omaa juttua. Eikä kyllä ole vieläkään, mutta blogin kanssa päässyt kärryille siitä, mitä haluan tehdä. Blogin kirjoittaminen on antanut paljon, kun siihen on kuluttanut vähääkään enemmän aikaa.

Koen, että blogin kirjoittaminen on aika iso osa mua. En mä olisi ilman sitä sama tyyppi. Tykkään olla tässä pisteessä missä olen nyt, enkä olisi täällä ilman blogia. Välillä musta tuntuu, että blogia kirjoittaessa olen välillä se ihminen, joka oikeasti olen.

En voi luvata, että blogin kautta löytäisit jonkun syvällisemmän puolen itsestäsi. Sen voin kuitenkin sanoa, että blogin kirjoittaminen on kaiken sen vaivannäön arvoista, mitä viikon aikana teen, jotta saan yhden postauksen ulos. Oppia voi mitä vaan, jos tarpeeksi tahtoo ja blogin kautta olen oppinut enemmän, kuin kuuna päivänä uskoin, enkä niitä oppeja tule koskaan unohtamaan.

Xxx Tuuli

Kuvissa: Iisa Vornanen

puheenaiheet ajattelin-tanaan oma-elama
Kommentit (2)
  1. arvaappa kuka :D (okei ellish se täällä)
    31.5.2019, 22:23

    Siis wau!!❤️❤️ Tää oli jotenki ihan erityisen onnistunu postaus, jotenki oikein tuli sellain ”jes, sä oot ihan huikee!” – fiilis ja melkeinpä hymyki nous huulille ku luin tätä! En voi ku kysyä että miks en lukenu tätä jo sillon ku sä pyysit? Em jaksanu, en ehtiny? Joskus sitä unohtaa mikä on sen instahramlinkistä paimmisen vainnäön arvosta 😀 sun blogipostaukset on kyllä aina taattua laatua, pitäis olla aktiivisempi lukija!

    1. Eikä, hyvä etten rupea vetistelemää nyt tätä lukiessa! Kiitos ihan super paljon <33 Ja just to you know, kyllä sä silti varmaan edelleen oot mun aktiivisin lukija xd

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *