Aivan ihana ’voi rakas!’ kuului maalialueelta, kun tämä parivaljakko tuli maaliin. Sitähän ne koirat meille ennen kaikkea on, vaikka me niiden kanssa kisataankin; rakkaita perheenjäseniä.

– kuuluttaja, josta olisin mitä luultavimmin pitänyt

Heta on ollut nyt kasvattajalla vajaan viikon ja koiraton elämä on saanut mut miettimään kaikkia niitä ihania pieniä asioita, joita koiraelämä tuo mukanaan.Näiden juttujen takia olen myöskin varmaankin ikuisesti koiraihminen.

Mikään ei ole parempaa kuin se, että joku on aina iloinen siitä, että tulet kotiin.

Ilo siitä, että joku jaksaa maata vieressäsi sohvalla, vaikka olet kuunnellut sekä laulanut yhtä ja samaa biisiä viimeisen 45 minuuttia.

Kun katsot nyyhkyleffoja tai suosikkisarjojejsi viimeisiä jaksoja, joku on aina lohduttamassa.

Se tunne, kun joku on aina lähdössä innoissaan mukaasi.

Voit huoletta ottaa paljon kuvia, kun tiedät, että joku jaksaa olla kuvattavana vielä ”parin” kuvan ajan.

Tieto siitä, että joku lähtee täysillä mukaan kaikkein tyhmimpiinkin ideoihisi.

Joku innostuu samoista asioista kuin sä, vaikkei edes tietäisi mistä on kyse.

Se onni, kun joku tuntee sut niin hyvin, että tulee aamulla vasta sitten tökkimään kuonolla, kun oot muutenkin jo puoliksi hereillä.

Todella onnelliseksi tekee se, kun tietää, että joku jaksaa katsoa kanssasi Frendit vielä kerran uudestaan.

Nämä tän postauksen kuvat on todella vanhoja, jostain kesäkuun alkupuolelta rallytokokisoista, joissa noustii avo-luokasta voittajaan.

Kuvat: Niina Kivirasi

Xxx Tuuli