Olen aivan surkea sisustamaan, minkä takia sisustusjutut eivät oikeastaan tähän blogiin kummemmin kuulu. Nyt tähän asiaan tulee kuitenkin poikkeus, kun päätin toteuttaa tälläisen pienen valokuvaukseen liittyvän sisustusprojektin, josta kuitenkin olemattomista sisustajanlahjoista huolimatta selvisin.

Koen, että valokuvaus on yksi niistä asioista, jotka on kaikkein eniten mua. Haluan mun oman kädenjäljen näkyvän edes jotenkin oman huoneen sisustuksessa, joten valokuvia parempaa tapaa tähän en keksinyt. Ensimmäisen kerran sain idean johonkin tämän tyyppiseen projektiin viime marraskuussa.

Koko idea taisi alkujaan lähteä siitä, kun sain postikortin tutuiltani, jotka olivat New Yorkissa ja olisin halunnut laittaa seinälle postikortteja eri paikoista. En kuitenkaan ole matkustellut Suomen ulkopuolella pitkään aikaan, eikä kukaan enää mitään postikortteja lähettele, niin en olisi ikinä saanut tarpeeksi montaa postikorttia seinälle laitettaviksi.

Seinän tyhjyys häiritsi silti kamalasti, joten leikkasin postikorteista 4cm × 4cm kokoisia kuvia ja tein niistä yhdeksän kuvan ryhmiä värien mukaan. Hyvältähän nekin näyttivät, mutta kuvat olivat todella pieniä, eikä niitä oikein nähnyt ja se ärsytti jonkin verran. Jos et kuitenkaan itse kuvaa, niin tämä postikortti idea toimii hyvin, kuvat vain saavat olla todella isoja.

Niihin aikoihin, kun tämän postikortti-seinän tein, luin kirjan, jossa yhdellä henkilöllä oli seinällään paljon hänen ottamiaan kuvia, enkä sen jälkeen saanut ideaa päästäni. Mikä olisi siistimpää kuin laittaa parhaimpia itse otettuja kuvia seinälle?

Olen ihminen, jolla täytyy olla vähän koko ajan jotain tekemistä. Yleensä mulla on vähän koko ajan joku projekti kesken. Ne voi olla ihan pieniä asioita joista en kellekkään kerro, vaikkapa oman soittolistani uudistaminen tai jonkun kirjan lukeminen loppuun. Tätä valokuvapyykkinarua on tullut jo jonkun aikaa pohdittua ja kun kesälomalla aikaa löytyy niin mietin vain, että miksipä ei.

Tilasin kaikenkaikkiaan yli 200 kuvaa, enkä todellakaan tiedä, mihin olin ajatellut ne kaikki tunkea. Jos olisin halunnut laittaa kaikki johonkin näkyville, olisin saanut unohtaa pyykkinarut samantien ja vuorata huoneeni seinät kuvilla lattiasta kattoon.

Valokuvausta olen harrastanut aikalailla tasan puolitoista vuotta, sillä kamerani sain 2017 vuoden jouluna. Kaikkein vanhimmat kuvat ovat siis loppuvuodesta 2017 tai alkuvuodesta 2018 ja uusimmat ovat aivan tämän kesäloman alusta.

Olen aikaisemmin tainnut blogissakin siitä mainita, että haluaisin kokea elämäni aikana mahdollisimman paljon ja saada paljon muistoja. Tuntuu ihanalta, että pystyn näkemään upeita muistoja vain katsomalla seinälleni, vaikkei mikään niistä sen ihmeellisempiä tapahtumia pidä sisällään.

Esimerkkinä voin sanoa sen, kun ensimmäistä kertaa pyysin useamman ihmisen kuvattavaksi ja menimme upealle paikalle auringonlaskun aikaan, taivas oli osittain jopa liila. Olimme ottaneet ehkä 50 kuvaa, kun kamerani sammui, sillä en ollut muistanut ladata sitä pitkiin aikoihin. Siitä sitten ei muuta kuin kameraa lataamaan. Kun akussa oli sen verran virtaa, että sillä pystyi ottamaan kuvia, ulkona oli jo pilkkopimeää. Siitä huolimatta lähdimme vielä ulos kuvaamaan ja saimme pihakuusten valossa todella onnistuneitakin otoksia, vaikka suunnitelmat olivat menneet päin persettä.

Jaksain aina toitottaa siitä, että arvostan kuvia, joihin liittyy jokin muisto tai hetki. Kaikken eniten arvostan kuitenkin niitä kuvia, joista muistaa jonkin hetken, jota ei välttämättä muuten muistaisi. En usko, etten muistaisi kameran akun loppumista tai mitään sen ihmeellisempää tästä reissusta, jos minulla ei olisi siitä kuvaa. Tai en ainakaan pitäisi sitä merkityksellisempänä muistona.

Tässä vaiheessa heräsin miettimään sitä, miksi ajauduin puhumaan siitä, millaisia kuvista arvostan kun postaus koskee sisustamista? : D Nooh, jokainen tyylillään.

Koska kuvia jäi niin kamalasti yli, halusin vielä keksiä niille jotakin käyttöä. Vaihdoin yhteen neljän kuvan kehykseen uudet kuvat ja laitoin kaksi kuvaa minusta ja Hetasta toisiin kehyksiin. Halusin vielä jotenkin stailata näitä kehyksiä, joten päädyin kirjottamaan kehyksien lasiin valkotaulutussilla. Keino toimii todella hyvin, tussi lähtee jopa siististi sormen päällä pyyhkäisten pois! Valkotaulutusseilla kirjoitan muutenkin jo peiliini ja käsken monesti kylään tulevia kavereitakin kirjoittamaan siihen jotain. Omasta mielestäni se näyttää todella kivalta!

Mulla toimii yöpöytänä vanha vanerinen matkalaukku ja keksin, että voisin laittaa siihenkin kuvia. Lankaakin jäi yli, joten tein yöpöydästäni vähän samanlaisen, kuin seinästäni. Omasta mielestäni se näyttää nyt todella kivalta ja sopii ainakin mun makuun.

Yöpöytä oli huomattavasti seinää hankalampi tehdä ja jouduin teippailemaan narua useampaan kertaan kiinni arkun taakse. Vaihdoin myös esillä olevia kuvia useampaan kertaan, mutta lopputulokseen olen oikeasti tyytyväinen. Valokuvapyykkinaruja seinällä olen nähnyt ties miten monella, mutta tälläiseen en ole törmännyt kertaakaan.

Xxx Tuuli