kuinka kantti kestää kisaamista?

hieman (kröhöm) kilpailuhenkisenä ihmisenä, voin myöntää, että etenkin agilitykisoissa ollessa mä voin helposti hepuloitua, jos menee hyvin ja vastapainoisesti kulkea naama nurinpäin, jos rata menee ihan penkin alle. molemmat näistä on nähty monta kertaa, monessa lajissa.

tämän kovan kilpailuhenkisyyden ohelle paras pari ei todellakaan ole kamala jännittäminen. viime sunnuntain kisoissa havahduin miettimään, että miten ihmeessä mä selviän kaikesta tästä kisaamisesta näillä ominaisuuksilla? alle on koottu muutama vinkki, joita mä käytän jännityksen pienentämiseen!

mielenrauhan saavuttamiseen

tämä ei varsinaisesti jännitystä pienennä, mutta suo kyllä ainakin mulle mielenrauhaa, eli siis varmista aina illalla ja aamulla, että kaikki on mukana. tällöin mä voin luottaa siihen, että kaikki on mukana, eikä mun tarvi stressata koko kisapäivää siitä, että jätinkö kisakirjan, juomakupin tai pallon kotiin. tosin tää repun tsekkailu valuu mulla monesti useampaankin kertaan, kun yhteen aamulla ja illalla. joskus tulee tsekattua kamat läpi kolmesta neljään kertaan…

jännitys palloiksi – tekniikka

tätä kikkaa olen käyttänyt vain kerran viime sunnuntain kisoissa, mutta toimi ainakin mulla hyvin. oltiin menossa agiradalle jos oikein muistan ja mua jännitti jotenkin aivan kamalasti. siinä sitten eräs tuttuni kertoi, että hän tietää semmoisen taktiikan, jossa kuvitellaan jännitys palloiksi ja ravistellaan ne pois. testasin tätä taktiikkaa heti ja vaikka radalle menoon oli enää hetki, niin jännitys kerkesi jo hiukan lieventyä. tätä aion varmasti testata jatkossakin!

oma kupla – tekniikka

nyt vuorossa olevaa kikkaa on tullut käytettyä lähes kaikissa rallytokokisoissa, joissa olen ollut. taisivat olla toiset rallytokokisamme, kun oltiin odottamassa meidän vuoroa. sisäänheittäjä oli todella mukavan oloinen ja sanoi vielä täysin spontaanisti ja hymyillen, että ”sitten vaan vetäydytään sinne omaan kuplaan ja painellaan radalle”. tämän vinkin siivittäminä napattiinkin noista kisoista 99 pistettä ja toinen sija! agikisoissa tää ei mulla toimi, vaan mun täytyy oikeasti pitää vähän siellä mielen perukoilla sitä omaa kuplaa yllä ja siihen ei agilityssa riitä aikaa.

pusuja ja heiluvia häntiä – tekniikka

tämähän ei nyt varsinaisesti mikään vinkki ole, mutta heta yrittää tähän jännittämiseen auttaa aina pusuilla ja heiluvalla hännällä. tosiaankin, ei todellakaan mikään vinkki, mutta toimii joka ikinen kerta, joka ikisessä tilanteessa!

jännitystähän voi aina vähentää ties millä kikoilla, mutta mä en usko, että se kokonaan ikinä häviää, tulen luultavasti jännittämään kaikissa tulevissa kisoissani. aina välillä mun pää ei kestä kisaamista sitten yhtään. se tekee hulluksi, mutta niinhän ne kaikki parhaat on <3

mitkä on sun vinkkejä jännityksen pienentämiseen?

xxx tuuli

kuvat: Hannu-Pekka Hovilainen

Hyvinvointi Liikunta Mieli

missä toivoisin olevani viiden vuoden päästä?

viiden vuoden päästä mä olen viimeistä päivää 18-vuotias. tuntuu kovin kaukaiselta ajatukselta, kun huomenna tulee kuitenkin vasta 14 vuotta täyteen. muutama yö sitten mä näin todella todentuntuista unta siitä, millaista mun elämä voisi viiden vuoden päästä olla ja aamulla rupesin miettimään, että missä mä oikeastaan haluaisin viiden vuoden päästä olla?

ihan aluksi mun mieleen tuli koiriin liittyviä juttuja. mulla voisi hyvin mahdollisesti olla toinen koira ja toivottavasti hetasta olisi jo tullut hyppy- tai agilityvalio. niin tai miksei molemmat valiot. kumpikin mainituista jutuista olisi aivan ihania ja vaikka toinen koira toisikin mukanaan tuplamäärän melkeinpä kaikkea treenaamisesta kotona lymyileviin irtokarvoihin,niin se ei mahtaisi mitään kaikelle sille onnelliselle koiraelämälle, jota olisi myöskin tuplasti lisää!

toisena rupesin miettimään opiskelua ja omaa kämppää. opiskelusta uskallan jo aika suurella varmuudella veikata, että lukio olisi tuossa vaiheessa meneillään. toki suunnitelmat voivat aina muuttua, mutta lukio on jo monta vuotta ollut se kaikkein todennäköisin vaihtoehto. omasta kämpästä en oikein tiedä. olisi ihanaa asua omillaan ja saada tehdä omasta kämpästä juuri sellainen, kuin on aina halunntu. tämän muutoksen ajankohdan miettiminen taitaa kuitenkin tällä hetkellä olla aivan turhaa.

mä rakastan kuvia ja tekstejä matkailuun liittyen. vaikken mä tuossa vaiheessa olisi vielä mihinkään matkalle päässyt, niin kova toivo ja usko olisi siihen, että noihin aikoihin olisi monen vuoden jälkeen suunnitteilla matka jonnekin. toki tähän päätökseen voisi ilmastonmuutos jollain tasolla vaikuttaa.

kaikkien näiden mietintöjen jälkeen menin vähän hämilleni. siis olenko mä todellakin suunnitellut asioita elämästäni viisi vuotta etuajassa? olen aina pitänyt itseäni melko spontaanina ihmisenä ja tälläinen suunnittelu antoi sille aika kolauksen.

nämä asiat eivät mitä luultavimmin ainakaan kaikki pidä enää paikkaansa viiden vuoden kuluttua vastaus siihen, missä toivoisin olevani viiden vuoden päästä kuuluu seuraavasti: haluan olla siellä, missä tuntuu oikealta ja hyvältä. sellaisessa elmäntilanteessa, jossa haluan olla ja sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa haluan olla. näiden mietteiden siivittämänä lähdetään onnellisesti kohti huomisen kisoja, mutta loppuun vielä kysymys, johon löytyy yhtä monta oikeaa vastusta, kuin on maailmassa ihmisiä:

missä juuri sä haluaisit olla viiden vuoden päästä?

vastauksia olisi ihanaa saada kommentteihin <3

xxx tuuli

kuvat: Eedit

Puheenaiheet Oma elämä Höpsöä