kun mä olin nuorempi, ehkä 2.-luokalla, mä halusin olla isona toimittaja. tai no oikeestaan toimittaja tai radiojuontaja. kuitenki, siitä asti mulla on ollu kiinnostusta lehtijuttujen kirjottamista kohtaan. ees yhen jutun ite tekeminen on aina ollu hiljasena unelmana mun mielen perukoilla. heti, kun mulle avautu mahdollisuus oikeesti kirjottaa juttu lehteen, niin mä tartuin siihen kaksin käsin. alun innostuksen ja riemunpomppujen jälkeen, mä hyppelehdin koneelle ja otin wordin esiin. kun se tyhjä valkonen paperi aukes mun nenän eteen, niin tuntu ihan siltä, kun joku ois pyyhkässy kaikki mun ajatukset roskikseen. miten ihmeessä kirjotetaan lehtijuttu?

eihän se lehtijutun kirjotus nyt mikään kauheen ihmeellinen juttu oo. hyvä idea, huolellisesti tehty teksti ja wola, valmis lehteen. mun sisällä kuitenki asuu pieni perfektionisti, joka motkottaa joka ikisestä ei niin sulavasta lauseen alotuksesta ja jokasesta huomaamattomasta pilkkuvirheestä. uskokaa pois, se osais tehdä mut hulluks jos vaan haluais. vaikkei itessään sen jutun kirjottaminen oo mitenkään ihailtavalla mallilla, niin silti mieleen tulee vähän väliä asioita, joista siinä vois mainita. kuitenki aina kun mä avaan sen wordin tai puhelimen muistio, joka kerta tulee sellanen olo, kun joku ois just pyyhkässy liitutaulun tyhjäks. kaikki lauseet ja ideat karkailee, eikä paperille saakka päädy melkeimpä mitään.

kaikesta huolimatta mä oon edelleenkin super innoissani siitä, et pääsen lehtijuttua kirjottamaan. se, että mä pääsen kirjottamaan mun ja hetan harrastuksista lehteen, on oikeesti mun mielestä aivan super upee juttu! 

xxx tuuli