Päätin perjantaina käydä illalla lenkillä. Kesällä on tauko ryhmäliikunnoissa, joten lenkkikammoni täytyy väistyä. Vaikka perjantai ei ollut samanlainen paahdepäivä kuin lauantai ja sunnuntai, olin silti kuukahtaa. Mukanani oli juomapullo ja taisteluhenkeä, mutta helle veti silti pisteet, mikä ei ollut omiaan helpottamaan lenkkikammoani.

Eihän tässä kaupunkimaisemassa mitään vikaa ole, sen puoleen lenkkeily ei olisi paha, mutta, hemmetti sentään, että on tylsää.

Tässä vaiheessa olin juonut puoli pulloa urheilujuomaa ja jouduin hetkeksi hidastamaan, koska olin juonut liikaa ja rupesi pistämään. Voi herranen aika, mikä urpå moka. Toisaalta, pakko oli juoda, koska päässä vippasi, mutta toisaalta olisi pitänyt juoda vähemmän, ettei rupea pistämään. Jos mietityttää, tuliko tankattua päivän aikana liian vähän, niin varmaan sitten tuli. Vaikka mielestäni en mitenkään kauhean vähän juonut päivän aikana. Kyllä meinasi jäädä lenkki puolitiehen. Tässä kohtaa vaan puoliväli tätä kierrosta on lähellä, joten pikkuponnistus, eikä tarvitse miettiä kääntymistä takaisin. Kotiinpäästyäni kellahdin ulkoportaille ja vähän aikaa piti hengähtää, että näkö palautui.

Sen jälkeen raportointi kuntokampanja.fi lle ja puurolautasellisen lahjoittaminen, jeii! 

Loppuviikonloppuna en sitten lenkille mennytkään. Hullunhommaa tuossa helteessä. Illatkin sen verran lämpöisiä, että suosiolla jätin lenkkeilyt vähän hullummille. Senkin vuoksi, että koko viikonloppu meni rannalla lasten kanssa kuumuudessa. Ihana asua rannan vieressä, toisaalta. Lasten on pakko oppia uimaan, eikä tarvitse paljoa miettiä lämpöisten kelien tultua, mitä sitä tänään tekisi. Juu, ei todellakaan tarvitse miettiä. Aamulla samantein lasten avattua silmät, ensimmäinen kysymys oli; milloin mennään uimaan? Olimme tuntitolkulla rannalla ja kahteen kertaan molempien päivien aikana. Aikomukseni oli mennä uimaan lasten kanssa. Juuh, kastelin varpaani. Ai jösses, miten kylmää se oli. En usko sen olevan edes 15 asteista.

Lapsia sellainen pikkuseikka kuin kylmä vesi ja vesisade ei haittaa, mutta äippä olikin eri maata.  No, eipä tarvinnut vesisadetta pidellä viikonloppuna, vaan hellettä. Keskipäivällä oli niin kuuma, että lapset saivat hyvällä omalla tunnolla katsoa elokuvaa ja äiti sai lepoa helteestä. Toki keskipäivällä pitää muutenkin välttää auringonpaahdetta, uv-säteilyn ollessa pahimmillaan, mutta kyllä nyt oli niin kuumakin, että olisi tehnyt mieli pulahtaa sinne liian kylmään veteen, mutta olisiko pumppu tykännyt siitä (mä en ainakaan).

Lihas muistaa, mihin on viimeksi treenatessa jäänyt.

What?

Makasin Liikuntapiste Lavidan lattialla, kaikkeni antaneena, silmät sumeana, veren maku suussa, kun ohjaaja kutsui pyöräilemään. No, olinkin jo valmiiksi lattialla. Tosin mitään en enää pysty tekemään, niin oli kova treeni jo alla. Niin luulin.

Ohjaajan tarpeeksi huutaessa, meneemenee! Oli pakko itsensäkin jo tsempata ja nostaa jalat kohti kattoa. Siitä vaan pyöräilyliikettä vääntämään E-Typen tahtiin, taas. Mutta ei mun lihakset kyllä muistaneet, mihin olivat päässeet viimeksi, ei todellakaan. Ne muisti vaan sen tuskan, mikä pyöräillessä tulee. Se biisi oli varmasti pidempi kuin viimeksi. Se vain jatkuijajatkui.

Välillä hakkasin reisiä ja lonkkia, etten vaan luovuta. Jos mulla olisi ollut kello, olisin ottanut aikaa ja antanut itselleni luvan lopettaa edes samassa kohdassa kuin viimeksi, mutta kun ei ollut.

Joutui vetämään koko biisin!

Jess! Mahtavaa! Sain sen kokonaan poljettua, mutta en mä kyllä sen jälkeen vähään aikaan pystynyt liikkumaan. Mä en tuntenut jalkojani ollenkaan.

Huomenna tai ylihuomenna voikin sitten huutaa tuskissaan sängynpohjalla uimarengasta, koska varmasti hanuri on kipeänä, kyllä mä venyttelin muiden mukana, mutta en ole rullannut (oma häpeä). Huomisen TRX:n jälkeen on kyllä pakko rullata. Torstaina pitää olla kuosissa.

Niin, ja tuli taas lahjoitettua puurolautasellinen, kuntokampanja.fi:n kautta.