Mintun matka poliisiksi

Syksyn ensimmäinen mentoritapaaminen kokosi väkeä ruutujen äärelle eri puolilta Suomen Tyttöjen Taloja ja Tupia. Kuopion Tyttöjen Talolla oltiin myös kuulolla. Tunnelma oli odottava ja lämmin, kun iltapäivän vieraana esiintyi vanhempi rikoskonstaapeli Minttu Pihlas. Hän kertoi oman matkansa poliisiksi – ja erityisesti pelipoliisiksi.

Mintun tarina on täynnä käänteitä ja yllätyksiä. Se muistuttaa, ettei elämä aina kulje suoraviivaisia reittejä. Lapsena hän istui Ruotsinlaivalla ja haaveili hyttisiivoojan tai tankotanssijan ammatista. Yläkoulussa hän rohkeni sanoa ääneen haaveensa poliisin työstä, mutta opinto-ohjaaja tyrmäsi sen heti: poliisiksi päästäkseen olisi kuulemma pakko käydä armeija. Minttu kertoo hymyillen, ettei se pitänyt paikkaansa – ei silloin, eikä pidä vieläkään.

Koulupolun paineita ja vaihtoehtoja

Minttu sanoo suorittaneensa yläkoulun hyvin pitkälti luokan sisäisen paineen vuoksi. Lukiossa tilanne muuttui: paine hellitti ja motivaatio laski. Sosiaalinen elämä alkoi viedä tilaa koulunkäynniltä, mutta Minttu ei kadu valintaansa. Elämä kulki eteenpäin, ja lopulta hän valmistui lukiosta.

Matkan varrella hän ehti kokeilla monenlaisia töitä – pizzeriassa, kuntosalin vastaanotossa, päivittäistavarakaupoissa ja ripsienpidennyksiä tehden. Hetken aikaa hän jopa haaveili luokanopettajan urasta, mutta se ei tuntunutkaan oikealta suunnalta.

Rohkea päätös

Lopulta Minttu päätti hakea poliisikouluun. Hän muistaa vieläkin, miten pääsykoekirja oli ensimmäinen teos, jonka hän luki alusta loppuun – yhtä ruotsinkielistä osiota lukuun ottamatta. Kun opiskelupaikka varmistui, Minttu koki voimakasta huijarisyndroomaa: ”En kokenut olevani tarpeeksi hyvä tai riittävän yleissivistynyt.” Silti pisteet riittivät kirkkaasti, ja Minttu pääsi sisään.

Sittemmin hän on työskennellyt koulupoliisina, kentällä ja rikostutkijana. Jokainen tehtävä on opettanut jotakin uutta ja vahvistanut tunnetta siitä, että ala on oikea. Nykyään Minttu toimii pelipoliisina sekä verkko- ja pelitoiminnan kehittäjänä – roolissa, jossa yhdistyvät nuorten maailma, poliisityö ja digitaaliset yhteisöt.

Arki pelipoliisina

Pelipoliisin työ kuulostaa yhtä aikaa yllättävältä ja kiehtovalta. Minttu kertoo, että työpäiviin voi sisältyä striimausta Twitchissä, some-sisältöjen tekemistä, kouluvierailuja tai nuorten ohjaamista avun piiriin. Hän kuvailee työn parhaiksi puoliksi vaihtelevuutta ja hyvää työyhteisöä.

”Poliisissa voi työskennellä monessa roolissa, vaikkei olisi itse poliisi. Iso osa henkilöstöstä on rikosteknisissä tai muissa siviilitehtävissä. Se, että ihmiset tuovat työhön oman persoonansa, tekee koko organisaatiosta rikkaamman.”

Minttu itse on löytänyt oman paikkansa pelipoliisina. Hän nauttii vuorovaikutuksesta, joka tapahtuu ruutujen äärellä – siellä missä nuoretkin viettävät aikaa.

Mentoritapaamisen kuulijat kuuntelivat tiiviisti, ja aika kului huomaamatta. Keskustelu herätti paljon ajatuksia ja olisi ollut mukavaa kuulla vielä enemmän pelipoliisin arjesta.

Tytöt tarvitsevat esikuvia

Tytöt tarvitsevat esikuvia -mentorointi käynnistyi keväällä Tyttöjen Taloilla ja Tuvilla Lotta Svärd -stipendin tuella. Tytöt ovat saaneet itse valita mentorinsa, ja syksyllä mukana on kolme eri alojen ammattilaista. Yksi heistä on Minttu Pihlas – esikuva, jonka tarina rohkaisee tavoittelemaan omia unelmia, vaikka polku niihin ei aina olisi selkeä.