USKALLA TARKASTELLA YSTÄVYYDEN NORMEJA
Ystävyys keskustelunaiheena on haastava. Vähän kuin keskustelut rahasta, keskustelut ystävyydestä tuntuvat joskus vaivaannuttavilta, latteuksien läpäisemiltä ja pintapuolisilta. Voimme puhua ystävänpäivästä, ystävien muistamisesta ja siitä, mitä ystävyyteen kuuluisi kuulua. Monesti ystävyys puheenaiheena tuntuu lässytykseltä – ja juuri siksi tarvitsemme kypsää puhetta ystävyydestä.
Kun puhumme ystävyydestä, keskustelu kääntyy usein erilaisiksi normeiksi ja oletuksiksi siitä, mitä ystävyyteen kuuluu sisältyä, millaisia ystävien kuuluu olla tai kauanko ystävyyksien kuuluu kestää. Aikakausilehtiä myöten puhutaan siitä, millaisia ovat tosiystävät ja mitä kaikkea tosiystävyyden kuuluu sietää.
Ystävyyttä arvotetaan herkästi toisaalta parisuhteiden alapuolelle ja toisaalta erilaisiin ystävyyden tasoihin, vaikka voisi olla rakentavampaa puhua erilaisista ystävyyksistä erilaisissa elämäntilanteissa.
Normittava puhe muuttuu rajoittavaksi puheeksi. Syntyy kuva siitä, että ystävyys on jotain tiettyä, jossa pitää täyttyä tietyt ehdot. Jos omat ihmissuhteet eivät täytä niitä ehtoja, onko vaarana, että syntyy kuva siitä, että omat ihmissuhteet, kaverit tai kontaktit ovat riittämättömiä?
Purkamalla ystävyyteen liittyviä normeja ja lokeroita voisimme avartaa ystävyydelle aivan uusia mahdollisuuksia.
Uskalla tarkastella normeja kriittisesti!
Maya Angelou kirjoittaa esseekokoelmassaan A Letter to My Daughter: ”A friend may be waiting in a stranger’s face.”
Ystävyyden ei tarvitse kestää ikuisesti tai alkaa jo lapsuudessa ollakseen hyvää tai syvää ystävyyttä. Joskus on helpottavaa, että ystävä ei ole nähnyt kaikkia omia vaiheita. On myös ihan ok, että elämänvaiheiden myötä ystävyydet muuttuvat ja tulee erilaisia ystävyyksiä.
Tosiystävyydelle ei ole mittareita. Kun näet lehdessä lauseen ”Hädän hetkellä vain tosiystävät jäivät”, haastan meidät kaikki miettimään missä ne epätodet ystävät olivat. Ihmisen elämä on pitkä ja monivaiheinen ja muutoksia täynnä. Joskus ihmisten raskaat elämänvaiheet eivät sovi yhteen tai hätä onkin yhtaikaa. Jos et tiedä, älä oleta.
Barbara Kingsolver kirjoitti esseessään Stone Soup: ”The friend who holds your hand and says the wrong thing is made of dearer stuff than the one who stays away”. Ystävyys voi olla joskus sitä, että kysyy joka kolmas päivä mitä toiselle kuuluu – se voi olla pientä, mutta kokonaista, ilman, että meidän täytyy aina tietää oikeat sanat kaikissa tilanteissa. Ystävyys voi vain olla.
Ystävyyden ei tarvitse olla hierarkkista! Ystävyyssuhteiden ei tarvitse olla parhaita ja toiseksi parhaita. Voi olla erityisen tärkeää normin purkua ymmärtää, että on rakentavampaa puhua erilaisista ystävyyksistä, joissa keskiössä ovat eri asiat ja ne ystävyyssuhteet voivat olla todella hyviä.
Ystävyys ei synny itsestään, luonnostaan tai maagisesti katseiden kohdatessa. Se voi vaatia töitä – uutta ihmistä voi uskaltaa pyytää vaikkapa lenkille. Kaiken ystävyyden ei tarvitse olla syvää tai kaikenkattavaa, myös museoystävä, lenkkiystävä tai pizzanmaisteluystävä voi tuottaa paljon iloa sinulle ja sinä hänelle.
Ystävyys voi siis rajautua vaikkapa toiminnan tai kohtaamispaikan mukaan. Esimerkiksi työkaverit voivat olla tällaisia ystäviä ja muodostua tärkeäksi voimavaraksi. Työpaikan lisäksi muitakin yhdistäviä asioita saattaa löytyä, ja ystävyys rakentua laajemmaksi kokonaisuudeksi! On vaikeaa tietää ennalta, kuka on todellinen ja potentiaalinen ystäväehdokas. Kun ystävyyden tyylille tai kestolle ei aseta ennakko-odotuksia ja paineita, ystävyys pääsee rakentumaan itselleen sopivalla tavalla.
Norminpurku asiassa kuin asiassa on juuri sitä, mitä me Tyttöjen Taloilla teemme nuorten kanssa. Maailmassa jossa lähes tulkoon kaikki on annettu valmiina määritelminä ja merkityksinä, norminpurku on tärkeää ja hedelmällistä. Aiheet joita käsittelemme, kumpuavat nuorilta ja siitä maailmasta, jossa he elävät – jossa me kaikki elämme oman kulttuurimme ja taustamme tuotoksina.
***
Kirjoittajat: Peppi Nyholm & Julia Tuovinen Rovaniemen Tyttöjen Talolta