10 asiaa, mitä sanoin ennen kuin minusta tuli äiti

1. Sitten kun minä saan lapsen, niin en ainakaan laita siitä kuvia Facebookiin, Instagrammiin tai ylipäätään mihinkään! Ketä kiinnostaa toisten lapset??!

– > Mutta kun se on niiiiin söpö! Kuka ei haluaisi nähdä tätä ja tätä ja tätä ihanaa kuvaa maailman söpöimmästä ja komeimmasta lapsesta.

2. En todellakaan anna lapsen vaikuttaa mun elämään. Se saa lähteä mukaan ravintoloihin, festareille, reppureissaamaan. Siinähän se yks pikkuihminen menee muiden mukana!

-> Ravintoloissa syöminen on muuttunut tahattomaksi pikaruokailuksi, kun skippaamme alkuruoat, pyydämme tarjoilijaa tuomaan spagetit mahdollisimman nopeasti ja ahmimme omat pääruokamme samalla pikkuterroristia silmällä pitäen. Yleensä lapsi kuitenkin on ruokaillut valmiiksi ennen meitä, minkä jälkeen alkaa pöytäkoristeiden heittely tai tutkimusmatkailu kanssaruokailijoiden taskuille/ laukuille tai ravintolan keittiöön. Sanomattakin selvää, että kivoihin ravintolaan mennään silloin, kun saadaan lapsenvahti, muulloin ravintolassa käynti on tyyliä Vapiano. Yhtäkään reppureissua ei ole myöskään lapsen syntymän jälkeen tehty ja mihin tahansa matkustaessa tutkailen ensin ulkoministeriön matkustussuositukset, kohdepaikan terveydenhoitopalvelut ja tietysti sen, löytyykö kohteesta lapsille kivaa tekemistä. Myöskään liian pitkälle lentomatkalle ei oman eikä kanssamatkustajien mielenterveyden vuoksi ole hinkua.

3. Sitten kun saan lapsen, jätän sen isälleen ja nautin olostani yksin vähintään kerran viikossa. 

-> Onhan se ihanaa tehdä asioita yksin silloin tällöin, mutta en olisi ikinä uskonut, että itse en vain halua olla erossa lapsestani. Uskon, että mies kyllä pärjää hyvin, mutta kun en vain halua.

4. Kuka jaksaa puhua koko ajan lapsista, lasten kehityksestä ja kasvatuksesta? Niiiin tylsää!!

-> Mistä muusta sitä voisi puhua? Töistä? Lapsista voi puhua loputtomiin, voi puhua kehityksestä, kasvatuksesta, päiväkodista, vaippamerkeistä, ruokavinkeistä… loputon määrä puheenaiheita!

5. Siis en tajua miksi se lastenvaunu täytyy raahata täpötäyteen bussiin? Miksei nuo voi pysyä kotona kirkuvien lastensa kanssa?!!

-> Siis voiko muut ihmiset antaa mulle tilaa tän vaunun kanssa!! Sen kanssa on hankala liikkua ja sori vaan, oli pakko hakea lapsi tarhasta. Ja lopettakaa huokailu ja tuijotus, ei oo kivaa mullakaan huutavan lapsen kanssa!

6. Mun lapsi ei sitten syö sokeria ainakaan ensimmäiseen kolmeen vuoteen.

-> Mummi antoi pojalle jätskiä tämän ollessa juuri ja juuri 1-vuotias. Siitä se sitten lähti. Ja onhan se kiva käydä lapsen kanssa kahdestaan kahvilassa ja tilata yhteinen korvapuusti. Ainut ruokaperiaate, mistä olemme pitäneet kiinni, on McDonald’sin välttäminen. Siihen paikkaan en lastani tule viemään IKINÄ.

7. Mun lapsi ei sitten katso telkkaria ainakaan ensimmäiseen viiteen vuoteen, koska siitä saa ADHD:n.

-> No katsoo se. Ja katsoo myös erittäin lahjakkaasti Late Lammasta ja Masha and the Bear ipadiltä. Jopa niin lahjakkaasti, että ipad on pitänyt useaan otteeseen jo piilottaa lapsoselta, joka heti heräessään huutaa ”bääää!!!”, koska haluaa katsoa sitä Latea… En ymmärrä missä välissä muuten laittaisin itseni työkuntoon aamulla, jos en juuri sillä aikaa, kun poika katsoo lastenohjelmia. Kyllä, käytän siis tv:tä lapsenvahtina. Hyi minua!

8. Kauheeta lässytystä, mä en ainakaan sitten lässytä omalle lapselleni enkä todellakaan puhu itsestäni kolmannessa muodossa ”äiti laittaa nämä astiat tiskikoneeseen”.

-> Lässyttämiseen en ole langennut ja oon vieläkin aika huono lässyttämään muiden vauvoille. Mutta kyllä, puhun itsestäni kolmannessa muodossa ja selostan jatkuvasti tekemisiäni juuri näin ”äiti pesee naamaa, nyt äiti laittaa rasvaa..” Lapsen aloitettua päivähoidossa oli jännää huomata, ettei minulla ole enää omaa nimeä ollenkaan, vaan päiväkotiin soittaessa itsensä on esiteltävä tyyliin ”Pekan äiti tässä hei” (nimi muutettu :D)

9. Sitten kun musta tulee äiti, niin aion silti pitää itsestäni ja ulkonäöstäni huolen.

-> Juu ja ei. Oma terveys on tullut tärkeämmäksi, koska haluaa olla lapsensa käytettävissä myös tulevaisuudessa. Kuitenkin huomaan, että entinen kenkäfriikki omistaa tällä  hetkellä kahdet talvikengät, joista kummissakaan ei ole korkoa. Mukavuus on tullut trendikkyyden edelle, ja joskus kauhistelen itsekin metrossa sitä, minkä näköisenä mamma on taas lähtenyt liikkeelle.

10. Minusta ei ainakaan tule sellainen äiti, joka elää lapsensa kautta.

-> Mutta kyllähän sitä äiti elää lapsensa kautta. Vaikka minulla olisi oma elämä, niin kyllä se lapsen elämä on aina tärkeysjärjestyksessä numero yksi. Mietin lapseni hyvinvointia ja tulevaisuutta ihan kaikkea suunnitellessani: päiväkoti, koulu, säästötili, lomamatkat, suhteet isomummoihin ja muuhun perheeseen, suomen kielen oppiminen… Jos pitää valita, ostanko itselleni uudet farkut vai laitanko rahat lapsen säästötilille, niin kyllä kuljen vanhoissa koltuissani jälleen seuraavaan kuukauteen. Lapsen saatuani minusta on tullut oikea leijonaäiti, joka todellakin elää lapselleen.

Mitä ”periaatteita” te olette heittäneet romukoppaan lapsen synnyttyä?