Retkellä kaupungissa
Kun ei ole lähimetsää, minne voisi lähteä seikkailemaan ja paistamaan makkaraa, niin täytyy etsiä muita vaihtoehtoja. Onneksi ihan kaupungissakin voi nauttia retkitunnelmasta näin viikonloppuisin. Aamulla läksimme koko perheen kanssa Aspuddenin kotieläintilalle, joka on aivan upea lapsille suunnattu pieni pala maalaisidylliä keskellä Tukholmaa. Puisto on ihan ilmainen ja siellä lapset saavat silitellä lampaita, kaneja, vuohia, poneja ja kanoja. Vastaavia 4H-tiloja on Tukholmassa moniakin, ja uskon, että tälläisia täytyy löytyä myös Helsingistäkin?
En tiedä kumpi meistä oli eläintilasta enemmän haltioissaan, minä vai poika, mutta hyvin kiinnostuneena hänkin kiersi aitaukselta toiselle ja matki eri eläinten ääniä. Päivän kohokohta oli kuitenkin ehdottomasti poniratsastus. En ole ennen vienyt poikaa ratsastamaan, koska olen ajatellut hänen olevan liian pieni, mutta nyt näyttikin olevan juuri oikea aika tähän puuhaan. Jo jonossa lapsi hyppi innoissaan tasajalkaa ”poni ihhahhaa poni ihhahhaa” ja kun valitsimme sopivan kokoista kypärää alkoi lapsta jo selvästi vähän jännittää tämä hurja ratsastustapahtuma!
Lopulta ratsastus oli niin mukavaa, että itkuhan siinä tuli, kun joutui kierroksen jälkeen luovuttamaan hepan jonossa seuraavalle lapselle. Surua ei onneksi kuitenkaan kestänyt kauaa, koska suuntasimme jo seuraavalla pisteelle, makkaranpaistoon. Aspuddenin puistossa oli grilli kuumana, ja siellä sai paistaa omia makkaroita tai vaihtoehtoisesti ostaa kahviosta raakoja nakkeja paistettavaksi. Ja vaikka meillä ei tullut omat eväät mukaan, ja minulle ei lihalakkoilijana löytynyt sopivaa grillailtavaa, nautin suunnattomasti grillin ääressä istuessani. Jotenkin siinä grillinuotion katkuissa talvipäivänä istumisessa on taikaa. Se tuo mieleen ne omat rakkaimmat lapsuusmuistot, jolloin äidin kanssa pakkasimme mukaan voileipiä, grillimakkaraa ja lämmintä kaakaota, ja lähdimme hiihtoladulle ja kodalle paistamaan makkaraa. Grillatun makkaran haju yhdistyy minulla myös lapsuuden hiihtokilpailuihin, koulun ulkoilupäivään laskettelurinteessä ja niihin kivoihin retkiin vanhempien kanssa. Sen perinteen haluaisin mielelläni viedä eteenpäin pojallenikin, vaikkemme nyt asukkaan Pohjois-Pohjanmaan maalaismaisemissa. Ensi kerralla pakkaamme siis ehdottomasti eväät mukaan!
Grillatun makkaran jälkeen suuntasimme vielä viereisen kiipeilypuiston ohi kotiin ja päiväunille. Kotona löin aamulla tekemäni sämpylät uuniin, ja iltapäiväkahville onkin tuoreita omaleipomia sämpylöitä. Ansaitsen selvästi taputuksen olalle 😉
