Rakenneultra ja ajatuksia sukupuolesta

Täällä eletään jo rv 22, joka toi mukanaan kauan odotetun rakenneultran. Nuo päivät ovat aina kauhean jännittäviä, sillä mietin jo etukäteen, että entä jos kaikki ei olisikaan hyvin. Me ollaan mieheni  kanssa käyty kaikissa ultrissa yhdessä ja niin käytiin tässäkin.

Minä olen aina nähnyt itseni pojan äitinä, en osaa sanoa miksi. Muistan esikoisen aikana, miten kovasti toivoin ja kuvittelin saavani pojan. Näin unia, joissa saimme pojan ja minulla on aina ollut poikien nimet tiedossa. Muistan myös sen pettymyksen tunteen, kun saimme tietää esikoisemme olevan tyttö. Minulla kesti myös jonkun aikaa tottua ajatukseen, sillä niin kovasti olin poikaa toivonut. Nyt tytärtäni katsoessa, en vaihtaisi häntä mihinkään, enkä edes ymmärrä miten saatoin olla, niin pettynyt pelkkään sukupuoleen!

Toisen raskauden kohdalla sukupuoli ei ole ollut niin isossa roolissa. Olen ajatellut asiaa, mutta kumpi tahansa on täysin tervetullut. Koko raskauden olen ollut itse varma, että meille tulee toinen tyttö ja olen puhunut kaikille toisesta tytöstä. Myös mieheni on ollut varma, että uusi tulokkaamme on tyttö.

Ja meidän ultraavahoitaja sanoikin, että se on ihmeellistä miten äidillä on vaisto siitä, että kumpi siellä kasvaa…

Meidän perheen nimittäin täydentää syksyllä toinen prinsessa ja hänellä oli kaikki oikein hyvin! Tulevaa pikkusiskoa odottaa kaikki jo oikein kovasti!

Mitä ajatuksia sinulle herää sukupuolesta ja saako siihen olla pettynyt?

~ Saga

 

Perhe Raskaus ja synnytys Vanhemmuus

Taaperon päivän tempaukset

Jos omistaisin päiväkirjan, niin tänään kirjoittaisin siihen näin…

Rakas päiväkirja tänään hermoni ovat olleet täydellisesti koetuksella ja hermoja koetteli rakas tyttäreni. Meidän taaperon toisen nimen pitäisi olla ”Touhu”, sillä hän on niin kauhean vilkas ja kerkeävä. Välillä hän on suloisuuden huippu, istuu rauhassa ja leikkii omia leikkejään. Välillä taas hän osaa kaikki temput, jotka sattuvat kiristämään äidin hermoja.

Aamumme alkoi oikein ihanasti, söimme aamupalan yhdessä, nauroimme ja katsoimme muutuman lastenohjelman. Menimme myöhemmin päivällä laittamaan pyykkejä kuivumaan ja vaihdomme samalla neidin vaipan. Nopea käänteinen tyttäreni kerkesi sotkea kylpyhuoneen maton vaippansa sisällöllä. No matto pesuun ja touhuja jatkamaan. Seuraavaksi tehtiin lounasta ja neiti sai odottaessaan syödä hieman mansikoita. Mansikat eivät taineet maistua, sillä ne lensivät pitkin seiniä ja lattioita.

Seuraavassa välissä vedettiin pöytälamppu lattialle, syötiin lehtiä ja television johtoja. Onneksi myös nukuttiin yhdet päiväunet ja äiti sai hetken levähtää.

Unien jälkeen laitoimme uudet pyykit kuivumaan. Käänsin HETKEKSI selkeni ja neiti oli purkanut vaipparoskiksen lattialle ja sotkenut siinä samalla itsensä. Laskin hitaasti kymmeneen, pesin neidin ja lattian ja päätin keskustella tapahtuneesta taaperon kanssa. Keskustelumme jälkeen neiti veti minua hiuksista ja käveli nauraen pois. Uskon, että tämä äidin hermojen testaaminen jatkuu vielä hetken, kunnes isi saapuu töistä kotiin ja neiti on taas kiltti.

Rakas päiväkirja, kaikesta päivän tempuista huolimatta rakastan tytärtäni yli kaiken! Päivän oppi oli se, että vaipparoskikseen täytyy hommata lukko ja selkäänsä ei kannata koskaan kääntää.

Kuvat on otettu viikonloppuna, jolloin aurinko paistoi ja kaikki sujui putkeen!

 

~ Saga

 

Perhe Lapset Vanhemmuus