Opettele sanomaan ei ja ottamaan ei myös vastaan
Kuten edellisessä postauksessa kerroin, (työ)uupumuksenkin voi kääntää voitoksi. Kuluneen vuoden aikana olen opetellut pois mm. kiltin tytön-syndroomasta ja opetellut sanomaan ei tuntematta siitä joka kerta hitonmoista syyllisyyttä ja ahdistuneisuutta. Jos on koko elämänsä ollut kiltti, yrittänyt selvitä vastoinkäymisistä yksin ja laittanut muut itsensä edelle, niin vie aikaa oppia siitä pois. Enkä tosiaan usko, että valmista tulee ikinä, mutta jokaisesta tulevasta kerrasta, kun sanon kyllä sen sijaan, että osaisin kieltäytyä, opin varmasti kieltäytymään sitten samanlaisessa tilanteessa seuraavalla kerralla.
Melkein koko 6-viikkoisen sairasloman podin ihan hirveetä syyllisyyttä siitä, että mä olin kotona, yritin tehdä kivoja asioita sillä aikaa kun muut joutuivat töissä tekemään meikäläisenkin työt. Asiasta muiden kanssa keskusteltuani, multa kysyttiin, että jos työkaveri, ystävä tai perheenjäsen olisi samassa tilanteessa kuin minä, sallisinko hänen olla oikeutetusti sairaslomalla. No tottakai. Seuraava kysymys olikin vähän kinkkisempi – mikset sitten salli samaa itsellesi?
Tämä onkin ollut hyvä ohjenuora viimeisen vuoden ajan kaikessa. Jos sallin asioita muille, niin miksen itselleni? Jos sallin vaikka ystävän perua tapaaminen, niin miksen sallisi sitä myös itselleni vaan usein yritän järkkäillä aikatauluja uusiksi ja suorittamisen uhalla vaan väsytän itseni? Tai jos vaikka ymmärrän jo apua pyytäessä, että toisella on oikeus kieltäytyä, niin miksen ymmärrä, että myös meikäläisellä on oikeus kieltäytyä kun muut kysyvät minulta apua?
No, olenpa törmännyt nyt siihenkin, että kun olet aina ennen sanonut kyllä, niin yhtäkkiä ihmiset ovatkin yllättyneitä ja loukkaantuvat, jos kieltäydyt jostakin. Tämä on aika harmillista ja saattaa vähän joskus nostattaa itselläni ärtymyksen tunteita, kun kieltäytyminen itsessään on jo hankalaa ja sitä tuntee syyllisyyttä ilman, että aletaan jankkaamaan, että miksei. Siispä oon itse ainakin oppinut ottamaan vastaan, jos joku sanoo minulle ei. Myönnän, että tämä oli ennen vaikeaa myös ymmärtää, koska olinhan itse aina jankkaamassa että miksei ja entä jos asian järjestää muulla tavalla. Kun oppii, ettei kannata velvollisuudesta tai oman hyvinvointinsa uhalla olla mieliksi muille, pidät itsestäsi huolta ja autat itseäsi voimaan paremmin. Silloin jaksaa myös olla parempi ystävä, puoliso, työntekijä, äiti, lapsi, sisar jne.
Ihanaa viikkoa, muistetaan olla armollisia itsellemme ja toisillemme!
xx, Serveh