Kymmenen asiaa, joita et tiennyt minusta
Koska en ole vielä esitellyt itseäni sen tarkemmin täällä blogissa, ajattelin paljastaa itsestäni muutamia asioita!
- Serveh on kurdinkielinen nimi ja se lausutaan Srwa. Serveh tarkoittaa aamutuulta meren yllä.
Suomeen muuttaessa, meidät sijoitettiin Inkooseen, joka on pääosin ruotsinkielinen kunta. Ruotsiksi Serveh äännetään Särve ja siksi mun lapsuuden ystävät kutsuu edelleen mua Särveksi. Se on kuitenkin tosi kaukana Srwasta, joten kun muutettiin Vantaalle, keksin kertoa, että mun lempinimi on Sessu. Siitä lähtien kaikki on käyttänyt Sessua (paitsi inkoolaiset) ja tuntuu tosi oudolta välillä, jos joku kutsuu Servehiksi. Ei siis Srwaksi, Särveksi tai Sessuksi, vaan Servehiksi. - Olen keskimmäinen lapsi. Mulla on neljä vuotta vanhempi isoveli ja seitsemän vuotta nuorempi pikkusisko. Teininä mulla oli aika paha keskimmäisen lapsen syndrooma ja se näkyy edelleen aina välillä.
- Täytän tänä vuonna 30 vuotta! Mä luulin aina, että kolmikymppiset on hirveen vanhoja! Ja ei, mulla ei ole vielä ainakaan tulossa ikäkriisiä. Mulla on kaikin puolin tasapainoinen elämä – vakaa ja hyvä työpaikka, ihana parisuhde ja vastaremontoitu paritalon puolikas, maailman söpöin koira ja vauva tulossa. Joo, ei edellä mainitut asiat tuo aina sitä onnea välttämättä, mutta mulle ne on merkityksellisiä asioita liittyen maahanmuuttajuuteen, tasa-arvoon, hyvinvointivaltioon ja suomalaisuuteen. Tulen käsittelemään tätä teemaa joskus tarkemmin 😉
- Mä rakastan sunnittelua! Mun kännykän muistiinpanot ja Pinterest on täynnä suunnitelmia kaikesta mitä ikinä voi keksiä. Voisin esim. suunnitella ja pitää juhlia vaikka työkseni ja meidän tuleva mökki on suunniteltu valmiiksi Pinterestiin, vaikka ei varmaa olla mökki hankkimassa vielä 10-15 vuoteen, jos ees silloinkaan!
- Oon tosi vahva tunne-ihminen. Meinasin tähän kirjoittaa, että oon spontaani. Että jos tekee mieli vaikkapa leipoa keskellä yötä, niin sitten mä kyllä leivon keskellä yötä. Tajusin kuitenkin, että perimmäinen syy mun spontaaniudelle on tunteet, joiden vietäväksi mä antaudun hyvin helposti.
- How I met your mother. Mun kaikkien aikojen lempisarja. Oon nähnyt sen niin monta kertaa alusta loppuun, että osaan jo vuorosanat ulkoa, nauran etukäteen vitseille ja tunnen pohjatonta surua, joka kerta kun sarja lähestyy loppua. Olen silti onnistunut ymmärtämään ja oivaltamaaan jo monta kertaa nähdyistä jaksoista uusia juttuja! HIMYMin moniin teemoihin voi samaistua helposti ja loppukin oli ihan kuin oikeasta elämästä. Siksi se onkin niin surullista.Olin niin onnellinen, kun Osku suostui vihdoinkin kahden vuoden suostuttelun jälkeen katsomaan koko sarjan alusta loppuun mun kanssa ja se viel tykkäs siitä!
- Mulla on tosi vahva epäoikeudenmukaisuuden tunne. Mä en voi sietää epäoikeudenmukaisuutta ja epäreiluutta ja tämä tunne on saanut minut mm. työskentelemään järjestökentällä ja lähtemään politiikkaan mukaan. Viimeisin asia, mikä herätti todella vahvan epäoikeudenmukaisuuden tunteen, oli kun kuulin, ettei lihavat ihmiset saa adoptoida. Kyllä, luit oikein. Maailmassa elää niin paljon lapsia huonoissa kotiolosuhteissa ja jos voit tarjota hyvän ja rakastavan kodin lapselle, mutta oot lihava, niin et kelpaa vanhemmaksi. Ihan sairaan epäreilua ja nyt mulla alkaa taas nousta tästä asiasta verenpaine, joten next!
- Halusin isona vaatesuunnittelijaksi tai kansanedustajaksi. En uskaltanut yläasteella hakea jatkokoulutukseen vaatesuunnittelijaksi, koska olen niin huono piirtämään ja ajattelin automaattisesti, etten pääse sinne opiskelemaan. Oon kuitenkin aina ollut enemmän käytännön ihminen ja tykkään kaikenlaisesta visuaalisesta käsityöstä. Ja kansanedustajaksi en kyllä lähtisi enää mistään hinnasta, nyt kun on nähnyt melko läheltä mitä se on.Arvostan kuitenkin kaikkia kansanedustajia ja ylipäätään poliitikoita, että antavat käytännössä kaikki yksityisyytensä ja aikansa yhteisten asioiden edistämiseksi.
- Mulla tulee tänä vuonna 10 vuotta samassa työpaikassa. Tämä aiheuttaa enemmän kriisiä, kuin kolmikymppisyys! Olin kuitenkin pari vuotta välissä opintovapaalla opiskelemassa ja mulla on työtehtävät muuttuneet onneksi aika paljon tässä kymmenen vuoden aikana. En oikein osaa sanoa onko tämä hyvä vai huono asia, jos siis CV:tä katsoo. Mutta kun on viettänyt kolmasosan elämästään samojen työkavereiden kanssa, niin heistä tulee paljon enemmänkin kuin pelkästään työkavereita ja olisi aivan hirveää, ettei näkisi enää työkavereita jokapäivä! Monien työkavereiden kanssa tulee vietettyä enemmän aikaa kuin muiden ystävien tai edes puolison ja siksi oon niin onnellinen, että mulla on aivan ihania työystäviä <3 ja siksi olisi esim. ihan hirveän haikeaa vaihtaa työpaikkaa!
- Mä en omista kauheasti vaatteita. Mulla on aina ollut aika vähän vaatteita ja nyt aikuisena todella paljon vähemmän. Käyn nykyään ehkä kerran vuodessa shoppailemassa ja ostan kerralla monta vaatekertaa, eli toisin sanoen muutamia mekkoja. Sukkahousuja, sukkia ja alusvaatteita ostan useammin, mutta niitäkin tarpeeseen. Käytän kaikkia vaatteita, etenkin takkeja ja kenkiä, niin pitkään, että joudun heittämään ne sitten roskiin, kun ne on jo niin kuluneet, ettei niitä voi lahjoittaa tai myydä edes kirppiksellä. Tässä asiassa oon siis aika trendikäs ja ekologinen 😉
Toivottavasti tunnet minut nyt piirun verran paremmin <3 jos haluat kysyä jotain muuta meikäläisestä, niin jätäthän kommenttia?
Xx, Serveh