Tässä muutamia koottuja ajatuksia vauvan uneen liittyen, jotka olisin halunnut itse kuulla ennen vauvan syntymää. Haluan korostaa, ettei minulla ole minkään sortin koulutusta uneen liittyen. Kaikki alla kirjoittamani perustuu muutamaan kahlaamaani unioppaaseen, internetin tarjoamaan vertaistukeen ja omiin kokemuksiini yhden vauvan kanssa. Jos sinulla ei ole valittamista vauvasi tai oman unesi suhteen, suosittelen ettet yritä muuttaa mitään.

Ole armollinen itsellesi

Useissa virallisissakin uniohjeissa sanotaan, että ei ole väliä miten ja missä alle 3 kk:n ikäinen vauva nukkuu, kunhan nukkuu. Siinä vaiheessa ei tarvitse vielä ottaa paineita haitallisista uniassosiaatioista, niihin tarvitsee alkaa kiinnittää huomiota toden teolla vasta kuuden kuukauden jälkeen.

Samaa armollisuutta tarjoaisin mahdollisia unikouluja varten. Metodien ehdoton seuraaminen tuottaa nopeimmat tulokset, mutta joskus oma jaksaminen vain vaatii lipsumista. Höllempi ote (kunhan se nyt ei ole totaalisen epäjohdonmukaista) ei kuitenkaan tuhoa matkaa kohti parempaa unta, se vain hidastaa vauhtia.

Kartuta keinorepertuaariasi kokeilemalla

Yllä olevan armollisuuden puitteissa kannattaa kuitenkin mahdollisimman pian kokeilla erilaisia unikikkoja. Kaikki ei toimi kaikilla, mutta yleensä jokin toimii. Joskus kokeiluun on pakko lähteä, kun vanhat metodit eivät yhtäkkiä toimikaan. Kannattaa myös muistaa, että jos joku keino ei ole toiminut kaksi kuukautta sitten, se saattaakin toimia nyt. Vauvan kasvaessa on hyödyllistä, jos hän ei aina nukahda yhdellä ja samalla tavalla. Uneen kannattaa mahdollisuuksien mukaan ottaa tutkiva asenne, eikä pelätä vauvan heräämistä (hän kyllä nukahtaa uudelleen). Kikkoja kannatta myös kokeilla tarpeeksi kauan eikä luovuttaa heti ensi kerrasta.

Kannattaa ainakin perehtyä hyssyttely-taputus-metodiin (shush, pat) vaikkapa Youtube-videoiden avulla. Minusta se pitäisi esitellä esimerkiksi neuvolan perhevalmennuksessa. Toinen mitä itse näin jälkiviisaana kokeilisin vastasyntyneelle vauvalle, on että laskisin hänet kylläisenä sänkyyn ja seuraisin nukahtaako hän.

Sitten tietysti ikisuosikit: rutiinit, tutti, kapalointi ja kohina.

Älä mene mukaan vauvan hätään

Olen huomannut itse välillä pinnani olevan kireällä, kun vauva ei yrityksistä huolimatta nukahda. Se ei tunnu kivalta. Asiaa pähkäiltyäni olen tullut siihen tulokseen, että tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin minulla on kiire viettämään omaa aikaa ja turhaudun kun koen, että vauva ei anna minun tehdä sitä. Toisekseen vauvan hätä nukahtamisesta tarttuu minuun ja alan itsekin pelätä ettei hän nukahda. Tämä pelko sitten kanavoituu turhautumisena. Itselläni tähän on auttanut ensinnäkin asenne: sanon itselleni, että minä osaan tämän homman. Vaikka vauva ei heti nukahda, kunhan olen kärsivällinen, hän nukahtaa kyllä lopulta. Vaikka vauva rääkyy, hänellä ei ole hätää sylissäni. (Myös korvatulpat, kuulokkeet ja kuulosuojaimet auttava kovasti.) Toisekseen olen pyrkinyt luomaan nukutushetkistä itselleni mukavia kuuntelemalla esimerkiksi podcasteja vaunuja heijatessani. Tällöin nukuttaminen onkin jo omaa aikaa.

Opettele luottamaan vauvan nukahtamistaitoihin

Mitä enemmän olen perehtynyt vauvan uneen, sitä varmemmalta minusta tuntuu että kyse on alusta asti vauvan itsenäisten unitaitojen tukemisesta. Niin kuin nyt vanhemmuudessa ylipäätään on kyse lapsen tukemisesta itsenäiseksi. Vauhteja tähän on hyvin erilaisia: joidenkin vauvat nukahtavat itsenäisesti alusta alkaen toisten vasta yli vuoden iässä. Toiset eivät häiriinny kuukausiakaan jatkuneista katkonaisista yöunista, toisille yhtenäiset yöt ovat välttämättömyys oman jaksamisen kannalta. Varhainen itsenäisen nukahtamisen tukeminen ei tarkoita vauvan heitteillejättöä. Samalla tavoin kuin vanhemmalle työläiden uniassosiaatioiden käyttö ei tarkoita etteikö vauva koskaan oppisi nukahtamaan itse. Vain vanhempi itse tietää, milloin hän itse ja vauva ovat valmiita itsenäiseen nukahtamiseen – koska molempien täytyy sitä olla.

Kuuntele neuvoja, seuraa sydäntäsi

Monet unioppaiden neuvot ovat tosi hyviä ja usein oman intuition vastaisia. Kuten vaikka se, että vauva kannattaa pyrkiä laittamaan sänkyyn hereillä. Tai se, että vauvan itkuun ei tarvitse välttämättä reagoida, silloin kun se ei ole hätäitkua. Mutta sitten on neuvoja, jotka eivät vain toimi kaikilla. Vain vanhempi itse tietää, mikä lopulta toimii.