Lily

Unipäiväkirja

isokarhu

Vauva 10 kk: päivärytmi

Klo 7: herätys

Aikaisten aamujen taklauksen jälkeen vauvan heräämisajaksi on vakiintunut 7-7.30. Olen päättänyt, että ennen seitsemää on vielä yö, eli tarvittaessa käytän pistäytymistä jos vauva itkee (tätä on kyllä tapahtunut aamu-unikoulun jälkeen todella harvoin). Jos vauva alkaa pulista ennen seitsemää, annan hänen rauhassa tehdä niin.

Aamutouhujen jälkeen vauva yleensä leikkii olohuoneessa ja minä teen usein vähän töitä. Yhdeksän aikaan lähdemme pienelle ulkoilulle.

Klo 10: ensimmäiset päiväunet

Kello kymmenen aikaan laitan vauvan lyhyiden unirutiinien (kirjan lukeminen, unipussiin laitto, tuutulaulu) jälkeen nukkumaan omaan sänkyynsä. Vauva jää tätä nykyä lähes aina nätisti nukkumaan huoneeseensa, enkä kuule sieltä mitään 1,5-2 tuntiin. Minulle on vähän arvoitus, miten kauan hän oikeasti nukkuu. Jos en ole kahden tunnin päästä unille laitosta kuullut huoneesta mitään, menen sinne. Yleensä vauva tällöin leikkii iloisena sängyssään.

Klo 12: lounas

Lounaan jälkeen lähdemme yleensä kaupungille, asioille tai vaikka museoon tai tapaamaan ystäviä. Tulemme takaisin puoli kolmen maissa, jolloin vauva syö välipalan ja imetän ennen toisia päiväunia.

Klo 15: toiset päiväunet

Näillekin unille vauva nukahtaa aina tosi hyvin, mutta herää noin 90 minuutin jälkeen itkuisena. Tämä on tällä hetkellä ainoa unihaasteemme. Ainoa syy minkä itkuisuudelle keksin, on että vauva on päässyt yliväsyneeksi. Voi olla, että vauva on herännyt edellisiltä unilta aiemmin kuin olen tajunnut, ja siksi valvomisaika on päässyt liian pitkäksi. Pitäisi siis kokeilla laittaa vauva aiemmin toisille unille.

Klo 17: päivällinen

Päivällisen jälkeen vauva hengailee yleensä isänsä kanssa ja minä pääsen urheiluharrastusteni pariin lenkille tai uimaan.

Klo 19.15: iltatoimet

Seitsemän jälkeen aloitamme iltatoimet (puuro, kylpy, imetys) ja kahdeksaan mennessä laitamme vauvan nukkumaan. Tämä viimeinen valveikkuna on itse asiassa aika lyhyt, vain kolmisen tuntia. Mutta koska se toimii, en viitsi ruveta tekemään asialle mitään.

Klo 20: vauva nukkumassa

Päiväunien tapaan myös yöunille vauva nukahtaa yleensä inahdustakaan päästämättä. Tavallisesti hän nukkuu yöt läpi, mikä on tietysti aivan ihanaa.

Kaiken kaikkiaan meillä on nyt siis vauvavuoden rauhallisin vaihe menossa. On ihanaa, että vauva nukahtaa käytännössä aina omaan huoneeseensa niin että minun tarvitsee vain laskea hänet sänkyyn. Ja että hän vetelee 11-12 tunnin yöunia putkeen. Osansa on varmasti vauvan iällä: ollaan päästy 8 kk hulinoista, mutta vuosikkaan unitaantuma ei ole vielä alkanut. Mutta olen aivan varma, että kaikella tekemälläni unikoulutustyöllä on myös ollut iso vaikutus. Suhtaudunkin luottavaisesti tuleviin vaiheisiin. Vaikka 8 kk hulinat aiheuttivat meillä vauvavuoden levottomimmat yöt, unikoulu korjasi ne todella nopeasti.

 

Avainsanat:
Perhe Lapset Vanhemmuus
isokarhu

Pistäytyminen <3

Pistäytyminen, mikä ihana nukutusmetodi! Kerroinkin viime tekstissä, miten saimme pistäytymisellä taklattua 10 kk ikäisen aikaisten aamujen kierteen. Sen jälkeen on ollut loogista jatkaa pistäytymistä myös muuten päivän aikana, jos vauva ei meinaa nukahtaa tai herää liian aikaisin.

Olen siis aiemmin suhtautunut pistäytymiseen erittäin suurella varauksella. Olin kokeillut sitä pari kertaa, mutta päätynyt lopettamaan hyvin pian, koska en vain ole pystynyt kuuntelemaan vauvan itkua. Nyt jokin on muuttunut, joko minussa tai vauvassa, ja pistäytyminen on meillä ahkerassa käytössä.

Tässä muutama pistäytymisesimerkki:

Eilen päivällä: vauva ei meinaa nukahtaa päikkäreille pinnikseen, vaikka yleensä nukahtaa helposti. Itku alkaa yltyä. Mies kysyy, ottaako hän kantorepun esiin sillä aiemmin hän on lähtenyt tässä tilanteessa kantoreppukävelylle. Sanon, että odotetaan vielä, ja laitan sekuntikellon käyntiin.  Menen pistäytymään minuutin kohdalla ja poistun. Itku jatkuu ja pistäydyn myös kahden minuutin jälkeen. (Tässä vaiheessa hiki alkaa kyllä vähän nousta.) Ennen kolmen minuutin täyttymistä vauva nukahtaa.

Eilen illalla: vauva oli nukahtanut nätisti itsekseen huoneeseensa puoli kahdeksan aikaan. Kun olemme miehen kanssa menossa nukkumaan kymmeneltä, alkaa kuulua katkonaista itkua. Sitten itku voimistuu. Ennen olisin tässä vaiheessa mennyt rauhoittelemaan vauvaa, nyt laitan sekuntikellon päälle. Puolen minuutin kohdalla vauva hiljenee.

Tänään aamulla: vauva herää ulko-oven pamahdukseen ja alkaa itkeä klo 6.30. Kun itku muuttuu yhtenäiseksi, laitan sekuntikellon päälle. Minuutti ylittyy, mutta kuulen että itku on laantumassa, joten odotan vielä. Pian vauva hiljenee ja herää lopulta iloisesti jutellen klo 7.15.

Pistäytyminen ei toki sovi kaikille eikä kaikkiin tilanteisiin, mutta kannustan kokeilemaan sitä jos yhtään siltä tuntuu. Vaikka ei olisi toiminut aiemmin, se voikin olla käyttökamaa nyt. Perusohjeet pistäytymiseen löytyvät esimerkiksi MLL:n sivuilta. Peruskaavaa voi sitten muuttaa oman tarpeen mukaan: pistäytymisvälit voi säätää itselle ja omalle lapselle sopivaksi ja pistäytymiseen voi yhdistää vaikka tassuttelua. Kaikkein tärkeintä on mielestäni harjaantua kuuntelemaan oman vauvan itkua: se mikä aluksi kuulostaa paniikki-itkulta, voikin laantua yllättävän nopeasti. Kun vauva on turvallisesti omassa sängyssään ja tietää, että vanhemmat ovat viereisessä huoneessa, ei reagoimisen viivyttäminen aiheuta hänelle traumoja.

Avainsanat: , ,
Perhe Lapset Vanhemmuus