Tein hoitotahdon
Otsikosta ei tarvitse synkästä aihepiiristä huolimatta yhtään huolestua! Olen ihan terve ja täynnä elämänhimoa suorastaan, jos sellainen sana olisi olemassa.
Olen kuitenkin viime aikoina miettinyt kuolemaa ja sairastumista omaltakin kannalta, vaikkei erityistä syytä siihen olekaan. Kaikkihan me joskus kuolemme ja pahimmassa tapauksessa sairastumme vielä sitä ennen!
Näitä asioita pohtiessa huomasin, että näin suhteellisen kontrollinhaluisena ihmisenä en ole niinkään huolissani kuolemisesta, kuin siitä että minulle sattuu jotain ja en kuolekaan, vaan jään henkiin ilman kykyä kommunikoida toiveistani. Siksi olinkin innoissani, kun joku kertoi minulle että Omakantaan voi jättää vapaasti muotoillun hoitotahdon ohjaamaan hoitoratkaisuissa, jos jotain ikävää sattuisi. Hoitotahto-sivusto löytyy osoitteesta omakanta.fi. Kirjoitin innoissani oman hoitotahtoni siinä järjestyksessä, mitä mieleen juolahti.
Näytin sen miehelleni, joka meinasi pyrskäyttää vissyt näyttöruudulle sitä lukiessaan ”tää on niiin sinä”. Niinpä! Just niin minä. Sehän taisi olla tarkoituskin.
Hän epäili että näinköhän hoitotahdolla tarkoitetaan ihan sitä mitä olin kirjoitellut. Aloimme sitten lukea Terveyskirjastosta lääkäreiden itseään koskevia hoitotahtoja. Täytyy sanoa, että olin yllättävän jäljillä omissa jutuissani. Toki hoitoalalla en ole, joten olisi hyvä käydä vielä päivittämässä nimenomaan lääketieteellisiä juttuja. Huomasin omani niiltä osin aika puutteellisiksi luettuani ammatti-ihmisten ohjeistuksia.
Siltikin olen iloinen, että jonkinlainen ensiversio on omastani nyt olemassa. Sitä voi päivittää vaikka joka päivä ja päivitystä suositellaankin ainakin kymmenen vuoden välein.
Kun nyt vauhtiin pääsin, suunnittelin tekeväni muitakin valmisteluita.
-testamentti (olen niin tyhjätasku, joten tämä olisi tietyille yksittäisille esineille)
-sometilejä koskeva ohjeistus/testamentti (laitoinkin tämän jo ystävälleni Facebookin osalta)
-kuolinsiivous (kun nyt saisi edes viikkosiivouksen ensin haltuun)
-toiveet hautajaisista (tästä voisi kevytversion tehdä)
Hukkaanhan nämä melko varmasti eivät mene, koska viimeisen tiedon mukaan kaikki tosiaan joskus kuolevat.
Kuolinsiivous on muuten kumman paljon tunteita herättävä termi! En ole lukenut aiheesta kertovaa kirjaa, mutta noin maalaisjärjellä ajattelisin sen oman ikäisteni kohdalla tarkoittavan sitä, että suoranainen roina korjataan pois nurkista ja paperiasiat järjestetään siten, että niistä joku saa oleellisilta osin otetta tarvittaessa. Minulla ei ole mitään ihmeempää sillä osastolla, mutta jos toimii esimerkiksi yrittäjänä tai raha-asiat ovat jotenkin sotkussa, voisi olla hyvä että joku tietää niistä jotain. Tai että tieto olisi jollain lailla loogisesti löydettävissä.
Jos puolestaan on elänyt menevää elämää, olisi hyvä olla jossain lista kaikista kunnista missä on ehtinyt asua. Tämä aiheuttaa kuulemma toisinaan omaisille paljonkin päänvaivaa, kun pitää alkaa asiaa selvittelemään siinä vaiheessa kun ei enää voi kysyä. Omalta kohdaltani lista olisi tällä hetkellä niin lyhyt kuin olla voi; en ole koskaan asunut muualla kuin Porvoossa!
Mikäli aihe kiinnostaa enemmän, on kuolinsiivouksesta hieno keskusteluketju vauva.fi-sivustolla. Hienolla tarkoitan riitaisaa ja sellaista, missä lukuisat mielensäpahoittajat haukkuvat toisiaan ja vetävät herneet nenään anonyymien ja tuntemattomien ihmisten mielipiteistä. Siinä on myös paljon kokemuksia siitä, mitä harmeja on kenellekin koitunut siitä kun joutuu edesmenneen omaisen asioita setvimään.
Muita kuolema-aiheisia postauksia:
https://www.lily.fi/blogit/up-to-date/lapsen-kysymyksia-kuolemasta/