Nämä viisi arkirutiinia me osataan – koko perhe
1. Aamut ja muut lähtemistilanteet
Perheemme aamurutiinit ovat aivan timanttisia niin arkena kuin sunnuntainakin. Kuin sanattomasta sopimuksesta kaikki toimii kuin itsestään, mutta kyllä tämän eteen on varmasti aikanaan sana jos toinenkin sanottu. Ilmeisesti ilmaisu on ollut selkeää.
Myös kaikki muut lähtemistilanteet menevät meillä pääsääntöisesti tosi hyvin. Joku tuttava joskus sitä katseli ja naureskeli, että saamme kuuden hengen perheen liikkeelle oikein välinein varusteltuna tehokkaammin kuin useimmat aikuiset itsensä. Pitää paikkansa! Kuri se olla pitää!
2. Kotiinpaluu
Haluamme optimoida kotimatkaan kuluvan ajankäytön, joten olemme ratkaisseet asian sillä lailla, että emme hae iltapäiväkerholaisia hoitopaikoistaan, vaan he hakevat meidät töistä. Tarvittaessa kavereidensa kanssa. Lähdemme töistä tasan neljältä ja kyytiä tarvitsevat lapset tulevat työpaikallemme odottelemaan 15:57. Aivan sairaan kätevää! Suurin osa perheestä on kotona 16:10 mennessä.
Jos lähtisimme keräilemään jokaisen lapsen hoitopaikastaan (kolme eri paikkaa) olisimme hyvällä tuurilla kotona viideltä. Ikävä kyllä päiväkotilaista ei pelasta mikään, vaan hänet on haettava erikseen toiselta puolelta kaupunkia silloin kun melkein kaikki muut ovat päässeet jo kotiin. Syksyllä tähän toivottavasti tulee muutos ja hänenkin työpäivänsä lyhenee.
3. Ruokailut
Siihen nähden kuinka paljon paljon meillä on hajontaa mieltymyksissä, venkoilua ruuasta on hyvin vähän. Lähes jokaisella ruualla on yksi tai useampi, joka ei tykkää ruuasta tai jostain sen osasta. Meillä saa kyllä todeta tämän, mutta minkäänlaista sekoilua, venkoilua ja vinkumista ei katsota hyvällä. Eikä sitä juuri olekaan.
4. Aikataulut
Perheeseemme on kerääntynyt erilaisia persoonia sillä lailla, että neljä meistä on suorastaan hyviä aikatauluttamaan, yksi ei ja yhdestä ei vielä tiedetä, mutta vaikuttaa lupaavalta. Vaikuttaisi siltä, että jos muut ovat riittävän hyviä aikatauluttamaan, ei tämä yksi täysin toivoton aikatauluihminen pysty pilaamaan kokonaisuutta.
5. Oman vuoron odottaminen ja jakaminen
Meidän lapsille (vai aikuisille?) pitäisi antaa Nobelin rauhanpalkinto tästä. Heitä on kumminkin neljä ja siitä huolimatta meillä on hyvin vähän kränää mistään vuoron odottamisesta tai jakamisesta! Kunnialla selvittiin jopa viereisen kuvan äärimmäisestä pattitilanteesta, jossa neljä erilaista suklaalusikkaa piti jakaa neljälle kaakaonjuojalle. Myös ratkaisumalli tähän neuvotteluun näkyy kuvassa siinä paketin yläpuolella. Tiukimmat tilanteet selvitetään vetämällä pitkää tikkua ja tälla arvonnan muodolla olemme lukuisia kertoja säästyneet konflikteilta.
Myös vanhaa kunnon mielivaltaista päätäntää harrastamme paljon ja sekin toimii hyvin, kunhan siinä on riittävän päättäväinen eikä lähde pitämään mitään mielipidekierrosta.
Lapsilla itsellään on paljon mukavampaa, kun aikaa ei kulu kinaamiseen vaan voi sen sijaan tehdä jotain kivempaa. He ovat myös hyvin luottavaisia, että luvatut kivat asiat tulevat kyllä sitten kun on malttanut hienosti odottaa.
+1: sokerina pohjalle se, missä perheemme ei todellakaan loista
Jälkien siivous jonkun tekemisen jälkeen. Hohhoijaa. Muistaakseni joku on tässä melkein onnistunut joskus pari vuotta sitten. Varmaan mieheni, hän kun on hyvän kotikasvatuksen ansioista meistä vähiten toivoton tapaus. Mutta ihan oikeasti me kaikki jätämme joka ikinen päivä yhden jos toisen projektin levälleen. Pudotamme vaatteet päältämme juuri sille kohdalle, jossa satumme seisomaan. Jätämme likaiset paistinpannut, lautaset, lasit ja banaaninkuoret ihan mihin tahansa. Ja kaiken päälle valitamme siitä, kun joku/kaikki on jättänyt tavaransa levälleen ja väärään paikkaan.