Olisivatpa kaikki niin onnellisia, kuin miltä näyttävät somessa

Olen tässä vietellyt rauhallista viikonloppua kahdestaan mieheni kanssa. Ei olla tehty mitään ihmeempää ja hyvin ison osan ajasta olen käyttänyt selailemalla erilaisia some-kanavia. On näkynyt paljon iloisia kuvia pariskunnista ja perheistä. Hääpäivän viettoa, ultrakuvia tulevista vauvoista, hiihtolomakuvia perheistä, iloisia lapsia ja pussailevia pariskuntia.”Kaikki”(Ei nyt tietystikään kaikki-kaikki, suurin osahan ei ikinä laita someen yhtään mitään…) näyttävät onnellisilta ja hehkuttavat perhettään ja parisuhdettaan.

Hienoa! Tulin hyvälle mielelle siitä, että ”kaikilla” siellä somessa näytti olevan niin kivaa ja kaikki hienosti. Se tuntuu helpolta uskoa todeksi.

Lomaviikko on ehkä monille tarjonnut hengähdystaukoa arjesta siinä määrin, että on ehtinyt somettaakin mahdollisesti tavallista enemmän. Minäkin olen tehnyt niin; meillä oli tosi kiva pitkä viikonloppu lasten kanssa ja joitain kuvia ja juttuja olen laittanut someenkin.

Omaa some-päivitystäni tässä hiljattain vähän kyseenalaistettiin. Ei nyt sentään huijaukseksi vihjailtu, vaan enemmänkin sillain ”…jos  se on ihan totta mitä oli Facebookissa.” Tottahan se oli, kuis nyt muutenkaan!

Paitsi että eihän se aina välttämättä olekaan totta.

Tulin tämän kysymyksen myötä muistaneeksi pitkästä aikaa, että kaikkihan somessa nimenomaan ei ole totta, vaikka niin mielelläni haluaisin uskoakin. Some-lukutaidon ensimmäinen askelhan on ymmärtää kaiken olevan tietyllä lailla vain höttöä. Jos ei nyt ihan valhetta, niin aika paljon väritettyä totuutta. Perusasetelmahan on, että väritystä halutaan tehdä upeampaan eikä kurjempaan suuntaan.

Harmi. Haluisin niin kovin mielelläni selata Instagramini kritiikittömästi ja todeta, että valtakunnassa kaikki hyvin.

Itsellä ja muilla.

Instasta puheenolleen; seuraa minua Instassa: #uptodateblogi