Mitä minulle on tapahtumassa? Pohdintaa lämpimien kupposten äärellä

Tänään olen hyvin epätyypillisesti itselleni juonut sekä kahvia että teetä. Tee oli tummaa turkkilaista perusteetä ja kahvi överiä-makeaa ja kermaista.

Kahvin ostin hemmotellakseni itseäni jollain oikein hyvällä. Enpä tiedä oikeastaan miksi minua pitäisi yhtään näin kovasti hemmotella, mutta näin nyt kuitenkin ajatus siinä kohtaa toimi, kun tilasin kahvilassa appelsiini-valkosuklaa-kahvin. Että ansaitsen jotain tosi hyvää.

Jes, mitä herkkua!

 

Katso nyt! Onhan se aivan ihana!

Paitsi etten oikeastaan tykännyt siitä ollenkaan. Se oli aivan liian makeaa, vaikka makeasta pidänkin ja jotenkin vaan outoa epä-kahvia. Siitäkin huolimatta, että varmistin vielä tilatessa, että siihen tosiaan sisältyy annos kahvia kaiken sälän lisäksi. En juonut loppuun. Se ei ollut kahvin vika, mutta olemme vain kasvaneet erillemme herkkukahvien kanssa. Tai ainakin kaikkein överimpien herkkukahvien kanssa.

Illemmalla olin hälisevissä turkkilaisissa juhlissa ja tarjolle tuotiin turkkilaista teetä. Ihan sellaista tavallista teetä, jota juodaan pikkuisista laseista. En oikein välitä siitä noin yleisesti, mutta yleensä otan sitä kuitenkin juhlissa, koska kuuluu ottaa.

Ja sitten se tapahtui; tee maistui ihan hyvälle. Ei millekään varsinaiselle herkulle, mutta siihen tilanteeseen hyvin sopivalta kupposelta, jonka join mielelläni.

Elegantti turkkilainen teekuppi

En usko muuttuneeni oikeaksi teenjuojaksi,lähimainkaan. Se olisi hienoa ja tapahtuu varmasti aikanaan. Sitten aikuisena kun minulle maistuu myös viini ja GT.

Tänään olen kuitenkin onnellinen siitä, että olen vihdoin vierottautunut kaikkein övereimmistä kermavaahtokahveistä enkä välttämättä enää jatkossa tilaa niitä. Kovin usein ainakaan.