Milloin on sopiva hetki lukea Aku Ankkaa
Olemme saavuttaneet perheessämme tilanteen, jossa voi istahtaa mihin tahansa kohtaan kolmikerroksisessa omakotitalossamme ja käden ojentamalla ylettää Aku Ankkaan. Niitä löytyy suomeksi ja ruotsiksi, lehtinä ja pokkareina. Tämä ei melkein edes ole vitsi.
En ole itse koskaan välittänyt sarjakuvista, mutta jotenkin minusta on söpöä nähdä lapsi istuskeslemassa sarjis kourassa. Siihen tarjoutuukin päivittäin lukuisia tilaisuuksia, koska meillä on neljä lasta joka mahdollisessa vaiheessa lehteä lukemassa.
Havaintojeni mukaan rakosia lehdenlukuun on elämä täynnä. Ainakin meidän lasten mielestä se sopii ilmeisesti kaikkiin odotustilanteisiin, odotettiin sitten unta, suihkuvuoroa, hammaspesuvuoroa, kyytiä tai muiden pukeutumista. Akut sopivat myös kaikille aterioille, mitkä syödään yksin tai ilman että aikuinen on samaan aikaan syömässä. Aamupalalla isoin lapsi lukee omaa ison ruokapöydän ääressä ja kaksi keskikoista useimmiten yhteistä keittiön työtason ääressä. Aamulla ollaan vielä virtaa täynnä niin, että sosiaalinen yhteislukeminen sujuu. Välipalalla ja iltapalalla luetaan sitten omia lehtiä, jos niitä on lupa olla pöydässä.
Yllättävä Aku Ankka-tarve voi tulee herkästi myös trampoliinilla, riippukeinussa, vessassa,teltassa,autossa, portaikossa ja eteisessä. Itsestään selvä lukemispaikka on tietysti sohva, mutta voi hyvin matollakin lojua lukemassa. Jokaisella löytyy sängystä pinkka, jota plärätään illalla ennen nukkumista ja viikonloppuaamuisin, kun ei ole lupa herättää ketään.
Tosiaan nyt kun kukaan ei ole moneen päivään ihmeemmin siivoillut, ihan joka paikassa on lehti! Sotku ahdistaa ja ärsyttää ja nuo lehdet ovatkin ainoa tavararyhmä, josta en suuremmin mieltäni pahoita. Onhan se kiva, että on jokin tällainen asia mihin uppoutua hetkeksi ja auttaa ehkäisemään tylsyyttä ja turhautumista. Vähän haikeasti muistan, että olen itsekin ihan aikuisenakin vielä ollut lehdenlukija. Nykyään tartun aina kännykkään ja vaikka sieltä luettu sisältö onkin pitkälti sama mitä aiemmin luki naistenlehdistä, on se silti vähän eri juttu.