Joulu – mikä ihana tekosyy seota ostamaan tuttaville tavaraa!
Sieltä se taas tulla jolkottaa, joulu.
Joka vuosi etenkin näin ostamisen superpäivänä on aiheellista nostaa esiin sama aihe; toiveena on saada vähemmän lahjoja!
Olethan niin ihana, ettet osta lahjoja niille jotka eivät lahjoja toivo!
Keskustelupalstoilla on jo kuukauden verran kohistu tästä aiheesta, että miten oikeasti saada tuttavat ja sukulaiset lopettamaan tai kohtuullistamaan lahjojen ostoa. Ymmärrän täysin, mistä on kyse. Niin kauan kuin minulla on ollut lapsia, olemme saaneet lahjoja paljon enemmän kuin olisin toivonut – saati tarvinnut!
Hankalaa lahjavyöryssä on se, että antaja aivan vilpittömästi toivoo antavansa hyvää mieltä lahjan mukana. Miten sille voi sanoa ei? Ei aavistustakaan, mutta ainakin olen yrittänyt tosi tosi kovasti tehdä niin. Joka vuosi tilanne on kehittynyt hiukan parempaan suuntaan, mutta edelleen lahjoja tulee vaan kertakaikkiaan liikaa.
Miksi sitten en halua itselleni ja lapsilleni lahjoja?
Kyse ei oikeastaan olekaan siitä, etten haluaisin meille ollenkaan lahjoja.
Itselleni haluan yhden tai kaksi kivaa lahjaa mieheltäni. Niihin hän saa halutessaan hussata rahaa ja aikaa ihan surutta (ei paineita, kultaseni…). Hän ei ole lahjanhankkijana mikään loistava, joten voin hankkia tarvittaessa itselleni jonkin pienen ”lahjan” ja olla tilanteeseen täysin tyytyväinen niin. Aivan vilpittömästi tyytyväinen.
Muilta en lahjoja toivo, koska en aio niitä itsekään antaa ja ihan siksikin, että…en tarvitse. Minulla on jo ihan kivasti kaikenlaista. Nimenomaan kivasti. Ei oikeastaan liikaa eikä liian vähän varsinkaan. Viime vuosina en ole pahemmin saanutkaan ja olen ollut siitä todella kiitollinen.
Lapset sen sijaan, huh! Heillä on todella paljon kaikenlaista, kaikilla neljällä. Lapset eivät tänä jouluna ole meillä ja he viettävät runsaslahjaisia joulujaan (joihin emme voi vaikuttaa) toisilla vanhemmillaan. Olemme päättäneet, että meillä ei nyt tänä vuonna ole lahjasessiota ollenkaan. Toivottavasti toiveemme toteutuu. He kaikki saivat viime jouluna aivan levottomat määrät molempien vanhempien luona. Aivan hienoja ja ihania juttuja toki, mutta liikaa. Hyvin paljon vähemmän riittäisi mainiosti.
Lahjaton joulu meidän luona ei totisesti johdu kiltteyden puutteesta, vaan enemmänkin tilan ja järjestyksen puutteesta sekä pyrkimyksestä kohtuuteen. Jos kiltteydellä olisi asian kanssa mitään tekemistä, meille saisi tuoda ilman muuta rekallisen!
Mitä sitten, jos ei kerran lahjoja?
Lapsemme ovat siitä kivoja, että he osaavat olla kiitollisia niistä kivoista asioista, joita saavat. He saavatkin kivoja asioita tosi paljon, mutta ne eivät yleensä tule värikkäissä paketeissa. Ihana onkin nähdä, miten tärkeä lapselle on kummitädiltä tullut postikortti tai siitä, että pääsee itse vaikka askartelemaan jotain. Ilahdun tästä kasvattajana hurjasti.
Siispä; jos joku ei toivo lahjoja, älä anna lahjoja! Ihan oikeasti vaan jätät hankkimatta mitään!
Jos haluat ilahduttaa, voit tehdä jotain muuta kivaa läheisellesi ihan mikä vaan päivä, oli hän aikuinen tai lapsi; Lähettää postikortin tavallisena päivänä, tulla kyläilemään, antaa remonttineuvoja (vain pyydettäessä!), ottaa lapset luoksesi tekemään kanakastiketta, viedä keräysmuovit kierrätykseen tai pelata erän Skipboa.
Eri perheillä on erilaisia toiveita ja meidän perheellä suurta tyytyväisyyttä ovat tuoneet viime aikoina nämä jutut. Paremmin kuin mikään paketti.