Mitä meidän kotivaraan kuuluu ja miksi?

Kotivarakeskustelu on viime kuukausina käynyt erityisen vilkkaana. Joillakin on ja toisilla ei. Syitä kumpaankin ratkaisuun on monenlaisia.

Meillä on nyt ja on ihan aina ollut.

Varautuminen juontaa juurensa varmaankin syrjäkylillä asumisesta. On vaan ollut kivempaa elää, jos kotona on ollut kaikenlaista. On voinut sitten säveltää olemassa olevista aineista melkein mitä vaan. Jänispataa, mustikkapiirakkaa, jauhelihapasteijaa…

Olen aivan pienestä asti elänyt niin, joten kotivaran laadun ja määrän säätely on tullut melkein kirjaimellisesti äidinmaidossa. Oleellistahan on, että varasto pyörii ja hävikkiä ei muodostu turhan päiten. Varaston hallinta, tunteminen ja hävikittömyys ovatkin ne tekijät, jotka omasta mielestäni erottavat järkevän kotivaran ja päättömän hamstrauksen toisistaan.

Kotivaran menestyksekästä pitämistä varten ei kuitenkaan tarvitse syntyä syrjäkylään, voi sitä halutessaan opetellakin. Opetteluun apua voi katsoa Marttojen sivuilta tai ihan vaan keskustelemalla sellaisten ihmisten kanssa, joilla on toimiva kotivararutiini.

Maalla asuessani elämäntilanteeni oli tyystin erilainen kuin nyt ja kotivaraani on sisältynyt esimerkiksi arkkupakastimellinen riistaa ja kaapillinen kaljaa. En välittänyt kummastakaan itse, mutta lihoja osasin ja osaan toki vieläkin tarvittaessa sulatella käyttöön sopivassa tahdissa. Kalja jäi mysteeriksi.

Nykyään olen kaupunkilainen ja pääsen kauppaan vähällä vaivalla vaikka joka päivä. Siitäkin huolimatta minulle on automaattista pitää kaapeissa vakiona ainekset useampaan ruokaan ja myös joitain valmiita ruokia. En ole ihmeemmin miettinyt mitä varten. Pidän sitä itsestäänselvyytenä ja myös arkea helpottavana tekijänä.

Tällä hetkellä meillä on olemassa seuraavat valmiit ruuat:

-itsetehty makaroonilaatikko pakastettuna

-jokin sosekeitto pakastettuna

-hernekeitto pakastettuna

-purkkihernekeitto

-pinaattilettuja

-nakkeja ja ranskalaisia pakasteena

Edelliset ovat vaihtelevia, mutta pyrin siihen että aina on pari valmista asiaa olemassa väsyneeksi päiväksi.

Lisäksi meillä on oikeastaan aina seuraavia aineita:

-tomaattisäilykkeitä, tonnikalaa, hedelmäsäilykkeitä, papusäilyke

-sieniä kuivattuna, säilykkeenä tai pakasteena

-riisiä, pastaa ja mitä lie bulgureita useampaa lajia

-hollandaise-kastikeaineet ja joitain muitakin kastikkeita, italianpatapussi

-kuivia soijapaloja tai soijarouhetta

-karkkia, pähkinöitä ja leivontasuklaata

-valikoima korppuja ja näkkäreitä

-voita, öljyä ja etikoita

-useita jauholaatuja, paria erilaista puuroryyniä, sokeria, tomusokeria, suolaa, mausteita, hiivaa

-itsetehtyjä hilloja ja pakastemarjoja

-maustamatonta jugurttia, juustoa (usein myös pakastimessa joku möykky tai raaste), jonkinlaista kermaa ja huoneenlämmössä säilyvä HYLA-maito

-porkkanoita, sipulia ja valkosipulia

-jonkinlaisia pakastevihanneksia

-kananmunia

-viinaksia

-täysi vesikanisteri (vain yksi eli ei tositilanteessa riittäisi mihinkään)

Lisäksi meillä on aina käteistä rahaa, särkylääkkeitä, raskaustesti, vessapaperia ja peruspesuaineet olemassa.

Raskaustesti voi vähän kuulostaa hassulta, mutta kotivara tosiaan kannattaa rakentaa sen mukaan, mikä itsellään on tarve. Oma tarpeeni on saada testi käsiini heti, jos mielessäni alkaa vaeltaa epäilyksiä aiheesta.

Maalla asuessani kodin vakiovarustukseen kuului muuten myös muutama vaippa, äidinmaidonkorvike ja tuttipullo silloinkin, kun meillä ei ollut vauvaa. Jos jostain vaikka tipahtaa yllättävä vauva hoidettavaksi (joskus vähän tipahtikin). Jossain elämänvaiheessa pidin illanviettojen rasitteena, kun jollain loppui tupakka ja kaikki piti keskeyttää tupakan hakemiseen parinkymmenen kilometrin päästä. Pidin siivouskaapissa silloin tupakka-askia, vaikken polttanut.

Kotivaraa ei kannata säilyttää mitenkään omassa ”kotivaraosastossaan”, vaan ne kiertävät ihan luontevasti ja valikoima vaihtelee. Olemme aika hyviä kokkailemaan mieheni kanssa ja perusaineistamme saa rakennettua paljon erilaisia murkinoita ja leivonnaisia.

Voihan joku päivä tulla se pelätty paha päivä, jolloin vaikka aikuiset ja vanhin lapsi ovat kamalassa mahataudissa tai vastaavaa. Tai että kaupunki jää kokonaan ilman sähköä ja kaupat suljetaan. Tai että kaikki maksukortit lakkaavat toimimasta. Tai koko netti kaatuu. Tai jotain mystistä, johon jälkikasvustaan huolta kantava äiti-ihminen kokee tarvetta varautua makaroonilaatikoilla ja purkkiananaksella.

Jatkan kotivarani kanssa normaaliin tapaan, miksipä en. Samalla toivon sydämeni pohjasta, että kaikki epävarautujat ovat oikeassa, eikä kotivarani koskaan joudu tosielämän testiin.