Syysloma kotona
Olemme olleet syysloman ajan kevyesti kipeänä, joten aikaa on vietetty pääosin kotosalla. Meillä ei mitään erityisiä suunnitelmia ollutkaan, mutta olisihan tästä voinut ehkä jotain muutakin jäädä mieleen kuin yskiminen yhdessä ja erikseen.
Parempaa tuuria ensi kerralla.
Kävimme tänään miehen kanssa kaksistaan ostamassa perunoita lähikaupasta ja hän kirosi, että seinät alkavat kaatua päälle ja loma on mennyt ihan pilalle. Rohkenen olla vähän eri mieltä. Tässä on ollut hyviäkin puolia kyllä.
Faktaahan on, että jos porukka olisi ollut terveenä, olisimme järjestäneet erinäisiä menoja ja niiden ympärillä olisi ollut x määrä tuloja, lähtöjä, pakkaamisia, siirtymisiä ja niistä sopimisia. Ei nyt kiirettä varsinaisesti, mutta vähän niinkuin suoritusmaisempaa touhua.
Nyt ei ollut.
Olemme olleet liian kipeitä tekemään mitään isompaa hommaa ja toisaalta liian terveitä vain makoilemaan hiljaa. Niinpä on tullut sitten puuhasteltua pienimuotoisia kotipuuhia. Olemme yskineet, niistäneet, nukkuneet, syöneet liian monta kertaa peräkkäin nakkiruokia, purkaneet trampoliinin, laittaneet pihan syyskuntoon, kunnostaneet pyöriä, vieneet kierrätysroskia, pesseet pyykkiä,lämmittäneet saunaa ja olleet sillä tavalla rauhassa, että lapset ovat voineet kököttää vieressä ilman, että heti kohta pitää johonkin lähteä.
Lisäksi lapset ovat saaneet tehdä itse vapaasti (nakki)ruokia, ostaa kaupasta hedelmiä (ja nakkeja) ja kuluttaa niitä normaalia vapaammin, leikkiä rauhassa Kuka pysyy kauimmin sängyssä?-leikkiä, rakentaa Legoja, leikkiä magneettileikkiä, skuutata kotikadulla, piirtää ja jopa katsoa läppäriltä lastenohjelmia.
”Menkää joku lapsista tekemään pyttipannu. Mä en ehdi olla isä nyt.”
Olemme myös katselleet valokuvia, tehneet palapeliä porukalla ja löytäneet kirppisryhmästä talvitamineet yhdelle lapsista. Olen myös saanut kököttää läppärillä ja tehdä meille matkasuunnitelmaa kevääksi suunnitellulle aikuisten reissulle.
Aika paljon kaikkea sitten kumminkin.
Kävimme tänään aamupalalla tyttöseni kanssa kahdestaan ravintolassa ja mietin siinä, miten voivatkin olla erilaisia keskenään kaksi lastani. Toinen on kova keskustelemaan ja tekee sitä kaikkein mieluiten,jopa väsyttävän paljon. Toinen taas on toiminnan ihminen eikä mielellään keskustele juurikaan, jos ei se ole aivan välttämätöntä. Silloinkin kun on, hän mielellään väistää ja viestittää asiat vaikka savumerkeillä ja muiden syiden puuttuessa vaikka sitten huonoon kielitaitoon vedoten”mä en osaa puhua tästä suomeksi” (vaikka osaa) ja jos pyytää vaihtamaan kieltä, niin ”en mä osaa ruotsiksi näitä vaikeita juttuja, kun olen niin suomenkielinen” (vaikka osaa). Eipä sitten taas kauheasti juteltu tässä meidän äiti-tytär-hetkessä.
Sen sijaan hän käytti ajan katselemalla ja valokuvaamalla Stiina Hovin hevostauluja. Jutellaan sitten joskus toiste.
Hevostaulut näytillä Cafe Aatoksessa lokakuun loppuun saakka.
Jaahas, mihis sitten lähtisi? Jos vaikka Jäämerelle köröttelisi… 
Onkohan jompi kumpi lapsistani käynyt Imatran koskella?