Perhelomalla ilman perhettä- voiko ihanuuteen kuolla?

Erilaisten suotuisten sattumusten ja vaiheiden kautta asiat loksahtivat sillä tavalla yksiin, että päädyin kymmeneksi päiväksi Thaimaahan lomalle ilman ensimmäistäkään oman perheeni jäsentä. Toisaalta eikös sitä tavata sanoa, että ”friends are family we choose” eli vapaasti käännettynä ”ystävät ovat perhe, jonka itse valitsemme”.

Valitsin lomailla ystäväni perheen mukana. Olla perhelomalla ilman omia vanhemmuusvelvoitteita. Ajattelin, että saan tähän yhdistettyä sekä omaa aikaa että kaveriaikaa ja voin hetkittäin olla vähän avuksi lastenhoidossakin. Suunnitelmana tämä kuulosti omassa päässäni oikein hyvältä, mutta käytännön toteutus ei ollutkaan hyvä. Se oli täydellinen.

Minulla ja meillä on ollut aivan tolkuttoman hauskaa. Nauroin jo ensimmäisen kahden päivän aikana enemmän kuin varmaan puoleen vuoteen yhteensä. Jotenkin koko touhu oli niin täynnä tilannekomiikkaa, ettei nauramiselle välillä meinannut tulla loppua ollenkaan. Ystäväni on fiksu ja hauska ja meillä on paljon yhteistä matkaa takana Pystymme yllyttämään itsemme ja toisiamme huumorihommissa kuin huomaamatta. Hänellä oli mukanaan myös anoppinsa, joka on niin ikään on äärimmäisen mukava ja helppo ihminen, joka lähtee helposti kohellukseen mukaan.

Toisaalta iltaisin vetäydyin yksinäni joko resortin baariin fiilistelemään tai omaan huoneeseen nauttimaan yksinolosta. Neljä päivää vietin ystäväni perheen kanssa ja lopuksi aikaa siirryin eri alueelle ”omalle lomalle” ihan oikeasti yksinäni. Siitä tulikin ihan oikea seikkailu.

Minulla on ollut valtava etuoikeus kellua lomakuplassa, jossa ei näkynyt huolen häivää ja pystyi vaan antautumaan mukavuudelle ja hyvälle ololle. Hihkuin monet kerrat, että tää on aivan mahtavaa just nyt tää tilanne. Nautinto aivan kuin huuhtoi minut alleen ja välillä tuntui, että olin hukkua siihen.

Yhtenä iltana lähetin miehelle valokuvan tästä rannasta:

”En ole koskaan nähnyt niin hienoa paikkaa kuin tänään. Tai olen ehkä nähnyt, mutta en tällä tavalla tuntenut. Meinasin kuolla ihanuuteen kun istuin tuossa vedessä.”

Siltä se tosiaan tuntui; niin hyvältä kuin olisin lähellä pudota liiallisen ihanuuden reunalta jonnekin tyhjään, pois, en tiedä mihin. Seota ihanuuden oloon.

Onko joku joskus seonnut ihanuuteen?

Tunnen itseni onnenpossuksi. Tai en ainoastaan tunne, vaan ihan olen onnenpossu.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *