Kuinka minusta tuli kaaso
Minusta tuli kaaso sunnuntain vastaisen yön pikkutunneilla. Pitkän ja hieman huolentäyteisen päivän jälkeen.
Aamu oli alkanut ikävissä tunnelmissa, pitkällä puhelulla ystävän kanssa, joka sairastaa ikävää tautia. Ehkäpä tästä joskus lisää. Yleisellä tasolla, päivän moodi kärsi ison romahduksen, eikä oikein huvittanut pitää kivaa. Rankka päivä siis tiedossa, sillä illalla kahdet juhlat!
Tähän mainokseen ei riittänyt aamun jälkeen ymmärrys, varsinkaan kun en jaksanut lukea pikkuprinttejä.
Päätin kuitenkin suunnitelmien mukaan reipastua ja lähteä salille, jonka jälkeen sovin treffit työkaverin kanssa Forumin kauppakeskukseen, jossa Costume isännöi kisaa vuoden muotistailaajan tittelistä. Tuomareina toimivat mm. muodin moniottelija Teri Niitti, Costumen päätoimittaja Sanna Sierilä, muotibloggari Marianna, muotikuvaaja Nina Merikallio ja vielä tuntemattomaksi jäänyt mustatukkainen leidi (josta ei mainintaa täälläkään), sillä nimi jäi kuulematta – eikä ollut ainoa asia, sillä äänentoisto ei todellakaan ollut kunnossa ja monikaan asia ei kantautunut Forumin pohjakerroksen tapahtumasta ylemmille tasoille. Vei tapahtumalta pohjaa, mutta onneksi korjaantui vähän josain vaiheessa.
Seuraavaksi vieraaksemme saapui jo ystävä Tampereelta, ja ohjelmassa oli kahdet syntymäpäiväjuhlat. Ensimmäisissä juhlissa piipahdus, ja sitten seuraaviin loppuillaksi. Illan aikana syntymäpäiväsankari numero 2 käytännössä pakotettiin Tinderiin, ja kekkuloitiin sillä sitten hieman. Koitti siirtyminen ravintola Teatteriin, jossa vain viiden minuutin presenssillämme heikohkossa humalassa oleva herrasmies tarjosi kaksi pulloa kuohuviiniä ja huojui pois. Päätimme olla vastustelematta.
Teatterin yökerhossa bongasimme myös Tuomas Enbusken ja Mikael Jungerin väijymässä. Koko illan ihmettelin, että miten se Enbuske ei taaskaan ole kännykkä kädessä Twitterissä. Uskomatonta. Aamulla kyllä tarkistin tilanteen, oli niitä tviittejä tullutkin, mutta vasta myöhään aamuyöstä tai aikaisin aamusta (bileet ohi, palaanpa Twitteriin).
Yleensä en valita, mutta nyt on kyllä pakko sanoa, että musiikki oli todella kovalla yökerhon puolella. Harvemmin sitä korviin sattuu. Ehkä olisi pitänyt ottaa yksi lasi enemmän skumppaa (ja korvatulpat).
Ja sitten, kello jotain tosi paljon, hyvä ystäväni ja minä hengattiin hetki yhdessä, ja hänellä oli jo pitkään ollut jotain, mitä piti kovasti kertoa.
”Ootko sä raskaana??”
Ei ollutkaan, ainakaan vielä 🙂 Hänellä olikin kysymys, joka piristi kovasti. Johon saatoin vaan höllätä hanoja innosta ja vastata
”Tahdon!”
