Istuin keittiön pöydän ääressä unisena ja tukka sekaisin. Nojasin leukaani oikeaan polveeni ja luin kirjaa aamukahviani siemaillen. Sade hakkasi ikkunaa ja ikkunanlautaa. Jäin tuijottamaan ulos ikkunasta. Tuulenpuuskat yltyivät, taivaan harmaa alkoi taittua kohti violettia, sateen ropinaan tuli jylhempi kaiku.

Minun tuli kylmä, joten otin kirjani ja hiivin sänkyyn herättämättä toista. Käperryin peittoon, nojasin seinään ja jatkoin lukemista puolihämärään huoneeseen sihtautuneessa hennossa valossa. Jossain vaiheessa huomasin käden silittävän niskaani ja olkapäätäni. Minut pyöriteltiin ulos peittokääryleestä, jossa olimme kohta molemmat. Sade yltyi taas ikkunan takana.

– Kuinka pitkä sä olet?
– Ööh? Jotain metriseitkyt, luulisin.
– Sataseitkyt senttiä hulluja ideoita, seksikkyyttä ja hyvyyttä.
– Anteeksi, mitä?
– Sitä sä olet. Sä olet kyllä aivan toivoton, jos sulle yrittää sanoa jonkin kohteliaisuuden. Sä yrität heti karata.
– Ööh. Tuota.Ööh.
– Sä olet toivoton. Tule tänne ja rauhoitu. Ei paniikkia.

Keep it light. You’re doing great. 
Älä mieti.Se on ollut yllättävän helppoa.
Be free. Stay free.
Älä toista sitä, mitä kävi keväällä.
Let yourself be free.It feels – free.
Mun on helppo hengittää.
If you want to be free, don’t think about me.
Tämä sopii mulle nyt.
Keep it friendly, don’t dive too deep.
Pidä etäisyys. Pidä rajasi. Pysy varjossa.

Syysilta hämärtyy.
Astelen kohti keikkapaikkaa ystävieni kanssa. Katselen sateen kirjomaa taivasta ja hengitän syvään syysilmaa. Vedän käsineet tiukemmin käteeni ja upotan leukani huvin sisään. Tekisi mieli pyörähdellä vesilätököissä, mutta maltan mieleni, sillä märissä kengissä ei ole kiva seistä koko iltaa.

Seison pian viski kädessä baarissa lämmittelemässä. Lavan puolella räimitään jo varmoin ottein. Huokaan syvään ja tunnen hyvän olon valuvan minuun. Mun jengi, mun musa, mun kuviot.

Harvoin keikoilla kulkeva ystävätär vilkuilee uteliaasti miesvaltaista porukkaa ja toteaa, että vilkuilu on varsin maltillista. Arvioin, että sellaisena se pysyykin humalatilan tasaisesta noususta huolimatta. Näille keikoille on enimmäkseen tultu musan ja frendien vuoksi, ei niinkään metsästysretkelle, vaikka se nyt voisikin olla kohtuullinen sivutuote. Kuin asian vahvistuksesi ikuinen vilkuilija lipuu ohitse, ja katse pyyhkii minut ja yhden ystävättäristä perinteiseen tapaan. Irvistämme kaikki näkyvästi ja lähdemme kuuntelemaan bändiä. Juttusille pyrähtää porukka tuttuja mimmejä ja kundeja.

Hauskan illan ja hyvien keikkojen jälkeen matkaamme kohti kotejamme jokainen. Harvoin keikoilla käyvä ystävätär tiukkaa minulta ja eräältä toiselta, miksi emme oikein lämmenneet yhdelle ulkopaikkakuntalaistyypille, jonka kaverin kanssa ystävätär oli vaihtanut yhteystietoja. Kiemurtelemme kumpikin asiasta irti, ja onneksi hän keskittyy tutkimaan tyypiin sometietoja. Ystävä näyttää helpottuneelta, sillä hän ei missään tapauksessa halua puhua seitinohuesta tapailukuviosta pitkään kiinnostaneen miehen kanssa. Minä taas liplattelen omissa kuvioissani tapani mukaan varjoissa. Kuvaan sopivasti lähdemme jatkamaan kaksin ratikkamatkaa, ja pysäkin varjoista seuraamme liittyy kaksi herraa vielä yömyssylle, josta jatkamme teillemme.

Seison pari tuntia myöhemmin ikkunassani katsomassa sadepilvien lomaan hiljalleen peittyvää kuuta teemuki kädessäni ja kuuntelen, miten musiikki kehrää tuskin kuuluvasti kynttilänvalon lomassa. Nostan leukani ja katson kuuta, joka jää upeiden pilvien varjoon. Kuulen askelet takanani ja tunnen leuan nojaavan hiuksiini.  Katselemme kuun katoamista puhumatta.

Minun on rauhallinen olo juuri siinä hetkessä. Ei ole mennyttä, ei tulevaa. On vain tuo hetki, kuu ja hiljaisuus.