Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka kampittavat muita naisia
Haluaisin uskoa ihmisten järkeen ja hyviin käytöstapoihin sekä tilannetajuun. Ikävän usein se on virhe.
Monen naisen tavoin luin silmiäni uskomatta (nyt jo poistettua) Pirkko Arstilan Ennen Tuonelaa – lehden (tilanteessa juuri oikea määritelmä) kolumnia salaisista solista, heiluvista helmoista ja ikäkausiheilimöinnistä. Ensimmäinen ajatus oli, että kyseessä olisi ihan helvetin huono läppä tai pieleen mennyt parodia. Sitten tajusin, että rouva oli tosissaan. Oksennus.
En pidä muita arvostelevista ihmisistä.
Vihaan toisten ulkonäköä arvostelevia ihmisiä.
Näen sinipunaista toisten ihmisten – erityisesti nuorten – ulkonäköä ja ruumiinrakennetta arvosteltaessa.
Oma työni nuorten parissa on tehnyt minusta supertarkan puheitteni suhteen muutenkin. Teiniksit ovat piinallisen tietoisia yhteiskunnan ulkonäkökeskeisyydestä. Arstilan moittima housutyyli on myös harkittua suoja: Mä en välitä teidän kauneusihanteistanne – vaikka oikeasti välitän ja ahdistun niistä.
Omat ulkonäkökompleksini on juurevoitettu loistavasti teini-iässä. Opin perusasiat jo lapsena, mutta teini- ja nuoruusiän tuhot olivat mittavat. Omaa peilikuvaa pystyi katsomaan inhoamatta vasta yli kolmikymppisenä – ja senkin jälkeen olen jättänyt joskus menemättä ulos tai jättänyt jonkin asian väliin ulkonäköni vuoksi. Esimerkiksi exäni työpaikan virkistyspäivä kylpylässä. Noup. Saunailta työpaikalla. Hell no. Biitsille miehen kavereiden kanssa. Ei todellakaan.
Työkaveri totesi minulle, että mikäs minulla, korot ovat korkeat, mekko päällä ja pitkä tukka laitettuna. Eipä. Minulla on se suomalais-ugrilainen ruumiinrakenne. Mekko on varmaan liian iso tai pieni. Korot korostavat varmaan väärin. Ja tukkaakaan ei ole laitettu. Se vain nyt kasvaa päässä kuten kasvaa ja laiskana ihmisenä stailaan sitä lähinnä manteliöljyllä ja hiusklipsillä. Pukeudun töihin nykyään niin, että vaatteet voi unohtaa. Iltapäivisin huomaa aina, ettei ole ehtinyt töpöttää puuteria kiiltävään nenään tai huulipuna on häipynyt päivän kuluessa. Kukaan ei kuitenkaan ole tietääkseni soittanut julkisivulautakuntaan.
En huomaa ihmisten laihtumista tai lihoamista.
En ymmärrä, miksi ulkonäkö menee muiden ominaisuuksien ohi.
En ymmärrä, miksi ilkeilyä pidetään jotenkin nokkelana.
Ilkeä kommentointi rumentaa kenet tahansa. Eikö oltaisi mieluummin ihanampia toisillemme?