Anna Vilnan yllättää – rosoisen kaunis

Vilna – se kenties tuntemattomin Baltian pääkaupungeista, jää suotta Tallinnan ja Riikan varjoon. Toukokuinen Vilna tarjosi paljon nähtävää ja koettavaa kolmen yöpymisen matkallemme – blogini teeman mukaisesti kaikki kohteet olivat jälleen maksuttomia. Heti alkuun kerrottakoon myös, että kaikki paikat, jotka teille tässä esittelen sattuivat kohdallemme spontaanisti. Olin tutustunut Vilnaan etukäteen hävyttömän vähän ja läksimme ennakkoluulottomasti matkaa, ajatuksella, katsotaan mitä sieltä löytyy!

Kun budjetilla matkataan, niin perillekin mentiin omalla autolla, kun kerrankin spontaani luonteeni oli tehnyt stopin ja edulliset lentoliput jäivät aikanaan ostamatta.  Via Baltica oli upea kokemus, joka  olisikin sitten varmasti oma juttunsa, mutta  liki 16 tuntia  matkustettuamme saavuimme illan hämärtyessä kohteeseemme.

Hotellimme Panorama edusti vanhaa neuvostoaikaista arkkitehtuuria ja sopivassa väsymyksen tilassa ei herättänyt suurta luottamusta, varsinkin kun äänekkäitä lauantai-illan juhlijoita ja festarivieraita oli hotellin käytävilläkin. Pienten käänteiden jälkeen kuitenkin totean, että hotelli oli vallan mainio ja ajoi asiansa yöpymispaikkana.(kuvaan sattuneet henkilöt eivät tiettävästi liity kuvailuuni äänekkäistä juhlijoista)

Vilnan kirjoitettu historia yltää aina 1300-luvulle, jolloin se oli Liettuan suurruhtinaskunnan pääkaupunki. Vilnalla on ollut monia isäntiä vuosisatojen aikana. Sitä ovat hallinneet niin Puolalaiset, Saksalaiset kuin Venäläiset ja sittemmin Neuvostoliittolaisetkin isännät, ennen Liettuan itsenäistymistä Neuvostoliiton hajotessa 1991. Vilnan rakennustaide onkin rikasta ja innoittanut muuta itäisen Euroopan arkkitehtuuria.

Ensimmäinen aamumme Vilnassa valkeni kauniina ja päätimme lähteä tutustumaan lomakaupunkiimme kävellen. Aamupäivään mahtui niin arkkitehtuuria, juna-asema kuin kauppahallikin

  1. Kävelykierroksella katsellen rakennuksia  & Vanha kaupunki

Pysähdyin katselemaan yksityiskohtia, talon koristeellisuutta. Vähän kunnostusta vaille, mutta näetkö miten kaunis se on joskus ollut?

Vuonna 1901 rakennettu hotelli Astoria on edelleen toiminnassa. Se sijaitsee aivan Vilnan vanhan kaupungin sydämessä Vilnan vanhakaupunki on ollut osa Unescon maailmanperintöluetteloa vuodesta 1994. Aamukoiton portti ja ortodoksikirkko 1500-luvun alkupuolelta.

Barokkiportti

Vilnaan voi tutustua myös vuokraamalla sähköpotkulaudan

Rakennustaiteen ohella voi Vilnassa bongailla myös seinämaalauksia, patsaita ja erilaisia muita koristeita

Pääsiäismunaa muistuttava  veistoskin sattui uteiliaiden kulkijoiden matkan varrelle

2. Juna-aseman pieni museo ja Kauppahalli. Vilnaan olisi voinut matkustaa helposti myös junalla Tallinnasta. Juna-asema oli aivan hotellimme vierestä. Aseman ravintolan pihalla valtava patsas tarkkaili uteliaita kulkijoita

Aseman yhteydessä oli myös pieni yhdistetty junamuseo ja leikkipuisto, jossa oli mielenkiintoista katseltavaa

Värikkäät portaat johdattivat meidät puistosta takaisin kävelysillalle, josta matkamme jatkui läheiseen kauppahalliin

Vilnan Kauppahallissa on ihanaa vanhan ajan tunnelmaa

Kukaan ei huudellut meitä ostamaan ”sukahousuja” vaan saimme kierrellä ja katsella rauhassa

myös kauppahallin ulkopuolella oli kauppiaita

Kun hotellin lähialueet oli tutkittu aamupäivänä aikana otimme iltapäivällä auton käyttöön ja suuntasimme katsomaan kaupungin suurta puistoaluetta. Lomalla on usein niin ”kiireinen” että puistot jäävät tarkemmin tutustumatta, ehkä niiden ohi ajaa turistibussilla, mutta siihen se useimmiten jää. Tällä kertaa olimme tulleet Vilnaan juuri tullaksemme Vingio Parkiin, jossa olisi seuraavana päivänä Rammsteinin Euroopan kiertueen avauskonsertti 2023. Olimme siis jo vähän tutustumassa alueeseen, ja toisaalta oli mielenkiintoista nähdä ja aistia arkea Vilnassa, ihmisiä lenkkeilemässä, kävelemässä perheineen, ulkoiluttamassa koiria. Lapsia opettelemassa ajamaan polkupyörällä ja perheitä piknikillä.

3. Vingio Park -puisto

Suuren  puistoalueen hyvinhoidetut väylät  tarjoavat upeat ulkoilumahdollisuudet vilnalaisille.

Koska aikaa perillä oloon oli kaksi tehokasta päivää, läksimme illalla vielä ihastelemaan pimenevää Vilnan iltaa autoillen. Parhaat jutut löytyvät yleensä vahingossa, kuten tämäkin reissu on jälleen osoittanut. En tiedä onko se viisas tapa matkustaa, mutta välillä erittäin rentouttavaa, kun ei ole etukäteen pitkää pakko nähdä -listaa suoritettavana. Ilta-ajelulla eteemme osui kukkula, jonne näytti kapuavan ihmisiä. Liettuan lippu liehui kevyessä tuulenvireessä huipulla olevan rakennuksen katolta. Lähdetäänpä siis tutkimaan

4.Gediminasin torni

Suosittu näköalapaikka jonne pääseminen vaatii vähän vaivaa, mutta näköalat palkitsevat vaivannäkösi. Kukkulalla sijaitseva kulmikas torni on ainut osa1300- ja 1400-luvuilla rakennettua  linnoitusta joka on jäljellä nykyään. Torni on yksi kaupungin symboleista.

Torni sijaitsee Vilnan vanhan kaupungin yläpuolella

Vilnan hiljalleen hämärtyessä Neris joki toivottaa meille hyvää yötä

Viimeinen reissupäivä kohteessa, tarkoituksena ottaa rennosti, sillä päivä olisi pitkä.  Ajoimme kahteen suurempaan ostoskeskukseen. Rentoa kuljeskelua nykyaikaisissa ostoskeskuksissa jollaisia on kaikkialla. Sen vuoksi en jaa tänne kuvamateriaalia tai muitakaan ostosvinkkejä, sillä en koe että ne mitenkään poikkaisivat siitä mitä voit kokea vaikka lähimmässä suuremmassa ostoskeskuksessa Suomessakin. Viimeisenä iltana palasimme Vingio Parkiin hyvissä ajoin ennen illan konsertin alkua, joten meille jäi hyvin aikaa nauttia tunnelmasta.

Puisto luo upeat puitteet järjestää suuria tapahtumia

Kiitoksia Vilna – annoit yllättää myönteisesti. Näin muutaman kuukauden takaa kun katselen kuvamuistoja voi vain hämmästellä miten paljon ehdimmekään kokea muutamassa päivässä! Lämmin suositus – mitäpä jos seuraavan kerran ottaisitkin suunnan tähän vähän vieraampaan Baltian helmeen

Kulttuuri Matkat Museot ja näyttelyt Suosittelen

Tuokio keltaisella penkillä Kesälahden asemalla

Kesälahti – nykyisin Kiteen kaupunkiin kuuluva  pitäjä, joka helposti jää kutsuvasta nimestään huolimatta nimeksi 6-tien varressa, taajaman jäädessä hieman sivuun valtatiestä. Kesälahdella on kuitenkin helppo poiketa sillä sen molemmista päistä pääsee liittymään takaisin 6-tielle.

Miksi poiketa Kesälahdelle? Me emme poikenneet vain ajoimme vartavasten Savonlinnasta, koska halusin istumaan penkille Kesälahden asemalle.

Miksi ihmeessä? – saatat kysyä. Erittäin hyvä kysymys. Ihmettelen jälleen mieheni kärsivällisyyttä suostua näin älyttömään pyyntöön. Kesälahden asemaa ei voi mainostaa sen enempää vilkkaaksi kuin  arkitehtuurisesti merkittäväksi ( jälkimmäistä en tiennyt ennakkoon) . Junia kulkee ohi muutama päivässä, pysähtyen hetkeksi ja jatkaen taas matkaansa. Mitään suuren maailman meininkiä ei siis olisi luvassa. Mutta ehkäpä juuri siksi halusinkin istumaan keltaiselle penkille Kesälahden asemalle.

Lähestyessämme asemaa juttelimme kohteestamme, ettemme kumpikaan olleet käyneet Kesälahden asemalla, ja pohdimme millainen mahtaa olla asemarakennus, me kun pidämme vanhoista asemista ja niiden tunnelmasta. Kaartaessamme pihaan koimme pienoisen pettymyksen, ei vanhaa asemarakennusta, vaan pieni hallintorakennus, jossa selvästikään ei ollut palveluita matkailijoille.

Aseman penkeillä istui joukko etelä-eurooppalaisia matkailijoita. Ei siis istuttaisi penkilläkään, vielä. Toiveeni kuitenkin heräsi – olisimmeko niin onnekkaita, että näkisimme oikein  junankin?

Jalkauduimme ja saatoimme todeta, että seuraava juna olisi tulossa vasta  tunnin kuluttua. Matkailijat eivät odotelleetkaan junaa vaan linja-autoa, joka poimi heidät pian matkaansa. Mekin totesimme, että kun nyt täällä olimme, niin kyllähän juna oli nähtävä, mutta mitä tehdä Kesälahdella sillä aikaa, kun aikaa oli alle tunti? Muistin, että olin nähnyt Kesälahdella aiemmin käydessäni, että kylällä oli kyltti museoon. En ollut koskaan käynyt katsomassa millaisessa rakennuksessa tai millainen olisi Kesälahden museo. Aikaa oli vähän, joten ajatus oli käydä vain tarkastelemassa minne museo kyltti johtaisi – voisimme kenties palata joskus myöhemmin tutustumaan museoon tarkemmin.

Kylälle johtavalta tieltä olimme kääntyneet ensimmäisen kerran museo kyltin opastamana pienelle sivutielle, joka lähti mutkittelemaan pois taajamasta. Seuraava opaste oli vanhan pappilan kulmalla.

Pappila kiinnosti, mutta emme tienneet siitä sen enempää, asuiko siellä joku vai oliko rakennuksen pihapiiriin mahdollisuus tutustua? Emme jääneet ottamaan tästä selvää vaan jatkoimme matkaamme ja pian saavuimmekin museoalueen pihalle, jossa selvisi että kyseessä oli  Kesälahden kotiseutumuseo ja  perinnepiha rakennuksineen. Meillä ei kuitenkaan olisi nyt aikaa lähteä kiertämään rakennuksia, joten juuri kun olimme aikeissa kääntyä pois, saimme luvan poiketa kahvilla pihapirissä olevassa kahvilassa. vaikkemme 5e pääsymaksua maksaisikaan

Kävellessämme kahvilalle huomasimme myös opasteen pienelle patikointipolulle – sinne pääsemiseksi olisi tuskin pääsymaksua vaadittu. Kahvituvalta poikkesimme vielä katsomaan patikkapolkua, joka lähti kauniin lammen rannalta

Pelityyntä lammenpinta oli rauhoittava katsella

Vilkaisu kelloon kuitenkin osoitti, että meidän oli aika palata asemalle, juna saapuisi aivan pian!

Palatessamme asemalle oli siellä täällä kertaa väkeä enemmän. Suurimmalta osin he näyttivät odottavan junalta saapuvia läheisiään, jokunen näytti olevan lähdössäkin. Silti tällä kertaa penkkejä oli vapaana ja pääsin vihdoin istumaan ja odottamaan junaa, joka saapuikin pian

Pari minuuttia – ja se jatkoi jo matkaansa kohti Joensuuta

Pieni kuhina oli poissa ja jäimme kahden asemalle. Asemarakennuksen pihassa oli ollut koko ajan yksi auto. Sisällä rakennuksessa istui varmasti joku ihmettelemässä mitä teimme asemalla edelleen. Kävelin asemarakennuksen viereen ja seisahdin katselemaan syytä joka oli saanut meidät saapumaan

Pave Maijasen muistomerkki hänen mökkikuntansa juna-asemalla on hieno ele upean taiteilijan muistolle. Istuin penkillä vielä hyvän tovin kaikkien lähdettyä. Se oli jotenkin  kaikessa typeryydessään oli mieltä rauhoittavaa, katsella kaukaisuuteen, tyhjille kiskoille ja hengittää raikasta kesäilmaa.

Menitpä minne tahansa, tuntuisipa paikka miten pieneltä tai etukäteen vaatimattomalta,

voit löytää pieniä elämyksiä kun annat niille mahdollisuuden!

Lopuksi, istu hetkeksi, sulje silmäsi ja matkusta mielessäsi keltaiselle penkille Kesälahden asemalle ( tai jollekin asemalle mistä vaikkapa itse pidät) saatatko tuntea ratapölkkyjen tuoksun, aistia odotuksen tunnelman, kuulla junan lähestyvän, tuntea kesän lämmön poskillasi, anna hymyn levitä kasvoillesi ja ilon tarttua mieleesi.

Ensi viikolla tunnelmoidaan Vilnassa

Kulttuuri Hyvä olo Mieli Matkat