Norimaki sushi

Avocado teki ensimmäisen kerran sushia.

Teimme perjantaina kavereiden kesken itse sushia. Yksi meistä oli tehnyt sushia aiemmin, ja sen tekeminen oli yllättävän helppoa. Riisin koostumus on tärkein asia sushin teossa, joten se on huuhdeltava huolellisesti ennen keittämistä, jotta siitä tulee valmiina paksua ja paakkuista. Paakkuinen ja ”tahmea” riisi pysyy merilevän sisällä ja pitää muodon koossa sushia leikattaessa. Huuhtelin riisiä niin kauan, että vesi ei ollut enää valkoista, vaan kirkasta.

Sushiriisiä, riisiviinietikkaa ja kuivattua merilevää.

dsc_1939.jpg

Kuivattu merilevä laitetaan bambumatolle ja päälle laitetaan jäähtynyttä riisiä, joka peittää reilu puolet merilevän pinta-alasta.

dsc_1948.jpg

 

Japanilaiset leikkaisivat sushin täytteet mahdollisimman samankokoisiksi ja pyrkisivät muutenkin harmoniseen työskentelyyn ja ruoan asetteluun, mutta me olimme suuripiirteisempiä. 😉

dsc_1960.jpg

Rullataan

dsc_1961.jpg

dsc_1967.jpg

Teimme lisäksi riisipallon muotoista sushia ilman merilevää. Päälle tuli wasabitahnaa ja raakaa kirjolohta.

dsc_1997.jpg

dsc_2009.jpg

Meillä oli myös aitoa japanilaista teetä kolmea eri sorttia: alkujuomatee, sushin kanssa erityisesti sopiva tee ja jälkiruokatee.

Itadakimasu!

Suhteet Ruoka ja juoma Ystävät ja perhe DIY

Paluu patojen ja kattiloiden ääreen – Lasagnettea ja omenapiirakkaa

Pitkän tauon jälkeen viimeinkin uusi blogipäivitys. Olen ollut niin huono bloggaaja viime aikoina, että aloin jo itsekin miettiä, mikä tässä nyt oikein kestää. 🙂

Tällä kertaa Avocado teki ensimmäisen kerran lasagnettea (ja ylipäätään oppi miten se eroaa lasagnesta). Lisukkeena oli salaattia ja jälkiruoaksi kotitekoista omenapiirakkaa äidin pihan omenista.

sdg.jpg

dsc_1934ghd.jpg

dsc_1936.jpg

dg.jpg

 

Lasagnetesta tuli hyvän makuista, vaikka ulkonäkö onkin oikein rasvaa tihkuva. 😀

dsc_1932.jpg

Reseptin omenapiirakkaan löysin Hellapoliisin keittokirjasta.

dsc_1937.jpg

 

Olen pitänyt vähän liiankin tiukasti kiinni vanhoista tavoista kesän loputtua. Itseään on helppo huijata: kun lomalla oli aikaa ja uutta innostusta kotiruokaa kohtaan, niin syksyllä arkeen palaaminen on tuonut kaappeihin taas nuudelipaketteja ja välipalapatukoita. Niillä olen saattanut elää muutaman päivän, vaikka tiedän varsin paljon terveellisestä ruokavaliosta. Kai voin sanoa oppineeni jotakin itsestäni, kun kotikeittiössä häärääminen ja ruoanlaitto tuntuvat olevan vaikeita sovittaa oman arkeen. Eikä asiaa paranna välipalapatukoiden sun muiden nopeana piikkinä tuleva energia, jonka jälkeen veto on taas pois ja mieli äreä verensokerin vaihteluista. Toisaalta voisihan asian ajatella niinkin päin, että kaikki pysyvät elämäntapamuutokset alkavat itsepohdiskelulla sekä hyvien ja huonojen puolien vertaamisella. Ne toteutuvat pitkällä aikavälillä, eivät yhdessä viikossa tai välttämättä edes puolessa vuodessa.

Ps. Eilen mies teki näppituntumalla kermaista äyriäispastaa, nam! Jos hän olisi yhtään kiinnostuneempi ruoanlaitosta, niin tyttöystävälle koittaisi kissanpäivät. 😛

dsc_1927.jpg

 

 

Koti Ruoka ja juoma