Tässä reseptissä Avocado teki ensimmäisen kerran elämässään risottoa.

Ja se onnistui! Jippii! Onnistuminen tuntuu hyvältä viimeaikaisten ruokasähellysten ja yksinkertaisien keittojen jälkeen. Saksanpähkinärisotto on osa lihatonta ruokateemaa ja meillä on ollut nyt kaksi kasvisruokapäivää tällä viikolla, eilen ja tänään.

Risottoon tuli pähkinöiden lisäksi kolmea juustoa: parmesaania, mascarponea ja gongorzolaa. Mistään kevyestä ateriasta ei siis tosiaankaan ollut kyse, mutta who cares.

Lopputulos näytti tältä. Odotin ruoasta peukkua, koska mielestäni onnistuin tällä kertaa. Peukkua ei kuitenkaan herunut, koska sen saa vain harvat ja erityisen hyvän makuiset ruoat. (Miehelläni on tapana nostaa peukku pystyyn, jos ruoka on niin hyvää, ettei sanoja löydy. Tämä on harvinainen ja korkein mahdollinen kehu, jonka kotikokki voi saada.)

Entuudestaan tuntematon valkoviini yllätti positiivisesti ja sopi risoton seuralaiseksi.

Resepti löytyy sivulta 126.

Tämän reseptin ansiosta

1. ostin ensimmäisen kerran varsiselleriä ja käytin sitä ruoanlaitossa

2. käytin papuja keitossa.

Sunnuntaisin iskee aina väsymys, kun on koko viikon ollut menossa ja puuhastellut kaikennäköistä. Totesin puolilta päivin voimavarojen riittävän vain suhteellisen simppeliin ruokaan ja päätin valmistaa kasviskeiton. Käytin keittoon purkkipapuja, koska Citymarketista ei löytynyt kuivattuja valkopapuja, joita reseptissä käytettiin. Lisäsin hieman liikaa vettä, sillä keitosta ei tullut niin paksua kuin kirjan kuvassa, ja lisäksi heitin joukkoon kaikenlaisia mausteita oman mielen mukaan, pääasiassa kuitenkin erilaisia kuivattuja yrttejä. Heitin sekaan myös pennepastaa, joka ei tosiaankaan kuulunut alkuperäiseen keittoon. Ihan syötävää tomaattista kasviskeittoa siitä loppujen lopuksi syntyi ja ainakin hyvin terveellistä sellaista. Peukkua ei mieheltä tästä ruoasta kuitenkaan tullut, kuten tuli tämän blogin ihan ensimmäisestä sitruunaisesta kasvissosekeitosta. Ruokakriitikkoni sanoja lainaten: ”Ei tää pahaa oo, mutta ei tää mitään ihmeellistäkään oo.”

Ainakin jaksoi lähteä syönnin jälkeen yhdessä neljän tunnin pyöräily- ja ulkoilulenkille. 🙂