Ajatuksia uniikin-nimen vaihtumisesta yleisempään nimeen (avioliiton yhteydessä)

No ni. Nyt täällä ollaan menty vaatimattomasti naimisiin ja kaikki meni suunnitelman mukaan. Suunnitelma löytyy aikaisemmasta postauksesta ja siihen pääsee kätevästi tästä.

Otin käyttööni puolisoni sukunimen ja se oli minulle kyllä alkujaankin jotenkin tosi päivänselvä valinta. Tässä kohdin perinteisyys oli minulle tärkeää, vaikkei häiden suhteen muuten ollutkaan. En ollut kuitenkaan  etukäteen sen kummemmin ajatellut miltä se sitten loppujen lopuksi tuntuu kantaa ihan eri sukunimeä. Ja mistäs sitä olisi voinut täysin etukäteen tietääkään, kun ei ole kokemusta asiasta.

Minulla on ollut nimittäin koko elämäni ajan eli reilut 39 vuotta uniikki nimi (etunimi + sukunimi). Koko maailmassa ei ole tietääkseni ollut yhtään kokonimikaimaa minulle. Nyt on! Ihanan montakin vielä. Etunimeni ei ole mikään harvinaisuus, mutta etunimi sukunimi yhdistelmä oli ja minusta on ihan huippua että enää ei ole. En osannut etukäteen todellakaan ajatella sitä, miltä tuntuu, kun muillakin ihmisillä on täysin sama nimi.

Pääsin kirjoittamaan uuden sukunimeni etunimen kera tuoreeltaan maistraatin vieraskirjaan. Siinä huomasinkin heti, että hei, nyt on erilaista – muutakin kuin kirjaimet. Aina kun olen kirjoittanut nimeni johonkin tai se on tullut ilmi missään tilanteessa, ei ole ollut sen enempää vaaraa kuin toiveitakaan, että sekoittuisin keneenkään/kehenkään toiseen henkilöön. Tunsin yhtäkkiä suurta helpotusta, että nimeni ei enää ole uniikki ja se hukkuu nyt massaan.

Tein uteliaisuuttani facebookiin ja instaan nimihaun ja löysin yli puolen sataa uuden nimeni etu-sukunimikaimaa. Väestörekisterikeskuksen sukunimihaku kertoi, että minulla on pelkkiä sukunimikaimoja melkein 20 000 aikaisemman 16 kappaleen sijaan. Minä en edes tiennyt aikaisemmin kokevani, että uniikki nimeni olisi ollut minulle taakka – ennen kuin luovuin siitä. En ollut aikaisemmin ajatellut kertaakaan, miltä tuntuu, että muillakin voi olla täysin sama nimi. Jos voitan lotossa ja nimeni julkaistaan, saatan nimeni puolesta olla ketä vain niistä kaikista kaimoistani ulkopuolisen silmään. Jos kaimani kirjoittaa nimellään mielipidekirjoituksen lehteen, tai laittaa kuvan telkkuun ylen sääkuviin, ulkopuolisen silmiin se saatoin olla minä, tai sitten en, koska meitä samannimisiä on kymmeniä ja taas kymmeniä. Wau. Alkuperäisellä nimelläni nimi oli vain ja ainoastaan minun. Hyvässä ja pahassa. Aina!

Uniikki nimi on minun mielestäni kuin leima otsassa. Joudun työelämässä tekemään satoja allekirjoituksia vuodessa ja harvinaisempi nimi syöpyy helposti ihmisten mieliin. Jos siviilielämässä kohtaa samoja ihmisiä jotka ovat työelämässä olleet uniikin nimeni kanssa tekemisissä, minut yhdistetään työelämäni erinäisiin asioihin heti, vaikkei minua olisi varsinaisesti koskaan face-to-face tavattukaan ja vaikka olisin miten vapaapäivääni viettämässä. En todellakaan halua että asia on näin.

Miehelläni on ainakin yksi kokonimikaima samassa kaupungissa. Hänen kaimansa on lvi-alan yrittäjä ja on naurettu monet kerrat, kun miehelleni välillä tulee puheluita, joissa kysytään putkimiestä ja mies sanoo että ei löydy tästä numerosta, mutta puuseppä löytyisi. 😀  Uniikin nimen kanssa tällaisia arjen sattumuksia ei pääse tapahtumaan. Ikinä.

Juhannuksen jälkeen pitänee nimenmuutoksen johdosta tilata uusi ajokortti, passi ja tarvittavat työläpykät. Ajokortin kohdalla onkin jo aika päivittää sitä. Ajokortissani on nimittäin minun peruskoulun 8lk:n kuva, eikä siitä todellakaan minua enää tunnista 😀  Ainut negatiivinen asia jonka olen huomannut nimenvaihdoin aiheuttavan on, että ajokortin voimassaoloaika lyhenee 15 vuotta kun sen nyt uusii, jonkun uuden säädöksen myötä. Negatiivistä on toki myös se, että kaikki uudet henkilöllisyysläpykät maksavat.

Väestörekisterikeskus – nimipalvelu – voit tästä tarkistaa oman etu- tai sukunimesi yleisyyden.

-Heidix

Kommentit (2)
  1. Mä suostuin vaihtamaan sukunimeä lähinnä siksi, että miehen sukunimi oli harvinaisempi kuin minun. 😄 Ajattelin jo nuorena, että mitään Virtasta musta ei tule. 😂 Hauskaa miten nämä eroaa! 😊

    1. Kiitos kommentista. 🙂 Erilaisuus on rikkaus 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *