No ni. Nyt täällä ollaan menty vaatimattomasti naimisiin ja kaikki meni suunnitelman mukaan. Suunnitelma löytyy aikaisemmasta postauksesta ja siihen pääsee kätevästi tästä.
Otin käyttööni puolisoni sukunimen ja se oli minulle kyllä alkujaankin jotenkin tosi päivänselvä valinta. Tässä kohdin perinteisyys oli minulle tärkeää, vaikkei häiden suhteen muuten ollutkaan. En ollut kuitenkaan etukäteen sen kummemmin ajatellut miltä se sitten loppujen lopuksi tuntuu kantaa ihan eri sukunimeä. Ja mistäs sitä olisi voinut täysin etukäteen tietääkään, kun ei ole kokemusta asiasta.
Minulla on ollut nimittäin koko elämäni ajan eli reilut 39 vuotta uniikki nimi (etunimi + sukunimi). Koko maailmassa ei ole tietääkseni ollut yhtään kokonimikaimaa minulle. Nyt on! Ihanan montakin vielä. Etunimeni ei ole mikään harvinaisuus, mutta etunimi sukunimi yhdistelmä oli ja minusta on ihan huippua että enää ei ole. En osannut etukäteen todellakaan ajatella sitä, miltä tuntuu, kun muillakin ihmisillä on täysin sama nimi.
Pääsin kirjoittamaan uuden sukunimeni etunimen kera tuoreeltaan maistraatin vieraskirjaan. Siinä huomasinkin heti, että hei, nyt on erilaista – muutakin kuin kirjaimet. Aina kun olen kirjoittanut nimeni johonkin tai se on tullut ilmi missään tilanteessa, ei ole ollut sen enempää vaaraa kuin toiveitakaan, että sekoittuisin keneenkään/kehenkään toiseen henkilöön. Tunsin yhtäkkiä suurta helpotusta, että nimeni ei enää ole uniikki ja se hukkuu nyt massaan.
Tein uteliaisuuttani facebookiin ja instaan nimihaun ja löysin yli puolen sataa uuden nimeni etu-sukunimikaimaa. Väestörekisterikeskuksen sukunimihaku kertoi, että minulla on pelkkiä sukunimikaimoja melkein 20 000 aikaisemman 16 kappaleen sijaan. Minä en edes tiennyt aikaisemmin kokevani, että uniikki nimeni olisi ollut minulle taakka – ennen kuin luovuin siitä. En ollut aikaisemmin ajatellut kertaakaan, miltä tuntuu, että muillakin voi olla täysin sama nimi. Jos voitan lotossa ja nimeni julkaistaan, saatan nimeni puolesta olla ketä vain niistä kaikista kaimoistani ulkopuolisen silmään. Jos kaimani kirjoittaa nimellään mielipidekirjoituksen lehteen, tai laittaa kuvan telkkuun ylen sääkuviin, ulkopuolisen silmiin se saatoin olla minä, tai sitten en, koska meitä samannimisiä on kymmeniä ja taas kymmeniä. Wau. Alkuperäisellä nimelläni nimi oli vain ja ainoastaan minun. Hyvässä ja pahassa. Aina!
Uniikki nimi on minun mielestäni kuin leima otsassa. Joudun työelämässä tekemään satoja allekirjoituksia vuodessa ja harvinaisempi nimi syöpyy helposti ihmisten mieliin. Jos siviilielämässä kohtaa samoja ihmisiä jotka ovat työelämässä olleet uniikin nimeni kanssa tekemisissä, minut yhdistetään työelämäni erinäisiin asioihin heti, vaikkei minua olisi varsinaisesti koskaan face-to-face tavattukaan ja vaikka olisin miten vapaapäivääni viettämässä. En todellakaan halua että asia on näin.
Miehelläni on ainakin yksi kokonimikaima samassa kaupungissa. Hänen kaimansa on lvi-alan yrittäjä ja on naurettu monet kerrat, kun miehelleni välillä tulee puheluita, joissa kysytään putkimiestä ja mies sanoo että ei löydy tästä numerosta, mutta puuseppä löytyisi. 😀 Uniikin nimen kanssa tällaisia arjen sattumuksia ei pääse tapahtumaan. Ikinä.
Juhannuksen jälkeen pitänee nimenmuutoksen johdosta tilata uusi ajokortti, passi ja tarvittavat työläpykät. Ajokortin kohdalla onkin jo aika päivittää sitä. Ajokortissani on nimittäin minun peruskoulun 8lk:n kuva, eikä siitä todellakaan minua enää tunnista 😀 Ainut negatiivinen asia jonka olen huomannut nimenvaihdoin aiheuttavan on, että ajokortin voimassaoloaika lyhenee 15 vuotta kun sen nyt uusii, jonkun uuden säädöksen myötä. Negatiivistä on toki myös se, että kaikki uudet henkilöllisyysläpykät maksavat.
Tässä muutamia mieleeni tulleita käytännön vinkkejä, joita kokemus on minulle opettanut äitiurani aikana. Aiheet ovat pukeminen/riisuminen, DIY-hoitoalusta, kynsienleikkaus ja kiinteiden syöttämiseen liittyvän sotkemisen minimointi.
Pukeminen
Olen katsellut youtubesta muutamia ’myday newborn’ aiheisia videoita ja olen kiinnittänyt huomiota siihen, että itse puen vauvalle vaatteita hieman erilailla. En sano, että tämä on ainoa oikea tapa ja oletan, että moni tämän tavan pukea/riisua vauvaa tietää, mutta jos ei ole ollut asian kanssa aikaisemmin tekemisissä, ei sitä ehkä itse heti hoksaa. Videot joita katsoin, oli ameriikoista, ehkä vain ne ei tiedä.
Kun vauva on ihan pieni, sellainen niskaton ja hankala käsitellä, on minun mielestä helpoin tapa pukea bodyt, unihaalarit, housut ja kaikki vauvan päälle niin, että kääntää vauvaa kyljeltä kyljelle ja ujuttaa sen pukemattoman osan selän alta puettavaksi tai riisuttavaksi toiselle puolelle ja pukee tai riisuu sitten loppuosan vaatteesta. Vauvaa ei siis tarvitse nostaa ylös ollenkaan, jotta saa yökkärit tai bodyn ujutettua päälle.Varsinkin jos apukäsiä ei ole tarjolla, olen kokenut että tämä tapa helpottaa elämää suuresti.
Tässä esimerkki demona yökkärin riisuminen. Tämä meidän vauva ei vaan ole enää ihan niskaton ja yrittää kääntyä vatsalleen tuossa, mutta ymmärtänette idean silti.
1. Riisutaan eka jommalta kummalta puolelta hiha ja lahje ja käännetään vauva vastakkaiselle kyljelle ja tungetaan tuo vaate ”menemään” tuohon selän alle.
2. Käännetään vauva toiselle kyljelle, ja otetaan vaate sieltä selän alta, jos se ei jo itsellään muutenkin tullut sieltä pois.
3. Otetaan vaate pois kokonaan tuosta noin vaan. Päälle pukemisessa sama kuvio, mutta toisinpäin.
Tämä systeemi toimii kaikessa pukemisessa. Alla bodyn ja housujen pukeminen kollaasin muodossa. Varsinkin bodyn pukemisessa ei tarvise nostaa vauvaa puoli-istuvaan asentoon, jotta saa bodyn helman niskasta alas kun se saa alas noinkin.
Mikään uusi keksintöhän tuo tapa pukea ja riisua ei ole, vaan se on ollut vuosikymmeniä käytössä vuodehoitoisten henkilöiden perushoidossa. Olen soveltanut sen tietenkin omaan vauvanhoitooni, koska se toimii. Kun lapsi osaa tukevasti istua, muuttuu pukeminen helpommaksi ja vippaskonstit ei ole niin olennaisia enää.
Hoitoalustat
Niksipirkasta hei! Tämä toimii jos kotona on jo materiaalia valmiina. Ja voihan sitä kysellä löytyisikö tuttavien kaapeista ylimääräisiä, tai siistejä kirpparinhyllyltä. En ole ostanut yhtään kertakäyttöistä tai monikäyttöistä hoitoalustaa erikseen nyt nuorimmaisen kohdalla. Kaapista löytyi aikaisempien lapsien pinnasängyn ja ihan normi (80×200) sängynkin kosteussuojia ja leikkelin niistä sopivan kokoisia palasia hoitoalustoiksi. Leikatut aluset voi pestä koneessa ihan saman pesuohjeen mukaan, kuin kokonaisen suojalakanankin.
Nyt 6kk iässä, kakka on jo kiinteämpää ja vahinkopissoja ei juurikaan enää vaipanvaihtojen yhteydessä alle tule. Alustoja likaantuu enää melko vähän.
En tiedä soveltuuko esim. vanhat vahakankaiset pyötäliinat tähän myös? Jos laittaa sen pöytäliinapuolen alaspäin ja pehmeämmän osan vauvaan päin? Siis oletuksenahan minun ymmärryksen mukaan hoitoalustoissa kai on suojata taso (sohva, sänky, matto, mikä vaan hoitotoimenpiteen alla sattuu olemaankaan), joka on alustan alla. Ei kai sen kovin kummonen tarvitse olla.. Mutta uudelleen käyttö ominaisuudet pyötäliinassa ehkä jäävät vähäisiksi, toisaalta voihan pöytäliinaakin hyödyntää sitten kertakäyttöisinä alustoina, ennen kuin pöytäliinan heittää lopulliseen hävitykseen.
Kynsien leikkaaminen
Tämä vinkki koskee nyt n. 1-4kk ikäisiä pieniä ja tästä on monenlaista mielipidettä, enkä väitä minkään muun tavan olevan väärä tai omani ehdottoman oikea. Mielestäni pienen vauvan kynnet on ensimmäisinä kuukausina helpointa leikata vauvan nukkuessa hänen siitä mitään tietämättä. Lapsi ei mene siitä pilalle. Saa ne siis leikata vaikka vauva on hereilläkin, mutta itse olen kokenut että helpointa ja turvallisinta on, kun sormet pysyy paikoillaan, eli silloin kun vauva nukkuu. Oman sairaanhoitopiirini ohjeen mukaan alle 2 viikon ikäisen vauvan kynsiin ei ole saksien kanssa suositelvaa koskea kynsivallitulehdusriskin vuoksi – oli hereillä tai ei.
Meillä kynsiä on ollut vauvalta tarve leikata 1-2 kertaa viikossa ja nyt 6kk iässä tyttö on pääsääntöisesti hereillä kynsienleikkuun aikana ja antaa hyvin leikata.
Syöttötuokiot sotkematta – kiinteät ruoat
Ikävä kyllä tällaista ei kai ole olemassakaan. Mieheni totesi kerran, että vauvan syöttämisen voisi laittaa hävittäjälentäjän lähtötasotestiksi. Minä en tiedä noista testeistä mitään, mutta tuo jotenkin kuulostaa sopivalta vertaukselta.
Vauvan voi suojata vaikka ja miten, mutta ympäristö syöttäjä mukaan lukien on kuitenkin todennäköisesti ruoassa. Vauvat huitoo ja samalla huitovat myös suuhun pyrkivää lusikkaa ja se tyhjenee arvaamattoman kauas ja suurelle alueelle. Joskus syöminen onnistuu melko siististi ja sitten taas ei. Minulla on pari käytännön vinkkiä mahdollisesti syntyvien vahinkojen minimointiin.
En ihan joka aamu kotiäitinä vaihda yökkäreitäni pois päältä jos ei ole pakko, ennen kuin vauva on syönyt aamupuuron. Kun sitten vaihdan vaatteeni, on omat vaatteeni todennäköisimmin puhtaat vauvan lounaaseen asti.
Suojaan toisinaan oman sylini harsolla paitani kaula-aukosta asti, ennen kuin otan vauvan syliin omine ruokalappuineen syömään. Aina emme käytä syöttötuolia vauvalle, koska toistaiseksi meillä vauva roikkuu ja leikkii siinä mielellään ja sotkee silloin tosi paljon. Ruoka tippuu siitä helposti suoraan suusta lattialle. Ruokailu saakin olla leikkisä hetki, mutta ihan jokaisesta ateriasta ei tarvitse minun mielestäni yleistä keittiönsotkemistradioleikkiä tehdä.
Jos ei halua itse siivota lattiaa ruokailujen jäljiltä about viiden-seitsemän vuoden ajan (per lapsi), voi hankkia koiran ja unohtaa steriilin kodin. Pieni kieli putsaa tarkemmin kuin iso kieli, mutta iso kieli on nopeampi. Koiran kokoon liittyen siis. En olisi tullut kulunutta 18 vuotta toimeen ilman koiran apua, niitä on ollut pieniä ja isoja. Jos ne eivät vielä osaneet kerjätä pöydän vieressä, vauva opettaa joka tapauksessa.
En ota kantaa siihen minkälainen ruokalappu tai suoja vauvalle on paras, mutta hyvä kotikonsti on laittaa vauvalle ihan minkä vaan ruokalapun alle vaikka extrapaita syönnin ajaksi lisäsuojaksi, joka saa likaantua, niin vaaleakin nätti päivävaate siellä alla saattaa säilyä puhtaana. Tai ottaa vaatteet pois ja pestä syönnin jälkeen pelkkä lapsi 😀
Kääri vauvan hihat ainakin kyynärvarteen asti. Kääri myös omat hihat tarvittaessa.
Laita omat hiuksesi kiinni.
Reissun päälle / ulkoruokintaan kannattaa ottaa vaihtovaatteet mukaan. Omavalintaisesti myös syöttäjälle.
Tässä olen laittanut vauvan ruokalapun alle harson suojaksi, kun oli niin nätti kesämekko tuolla alla, jonka halusin pitää puhtaana.
Pyykkimäärähän ei juuri pienene harsokikkailujen yms kanssa, mutta käyttövaatteita on yleensä rajallinen määrä ja näin ne todennäköisesti säästyvät paremmin puhtaana ruokailuista huolimatta.
Tästä olisi kyllä saanut aikaiseksi ihan postaussarjan, mutta löytyypähän nyt yhden otsikon alta kaikki ylläoleva. Olisin itse ollut aikanani kiitollinen, jos joku olisi kertonut minulle nämä vinkit jo ensimmäisen lapsen kohdalla. Tosin 18 vuotta sitten ei netin kautta tietoa juurikaan ollut saatavilla, ei ollut mitään fb ryhmiä mistä kysellä ja lukea jne. Saati blogeja! Tuntuikin nyt osittain vähän jopa typerältä näitä vinkkejä kertoa, koska voihan olla, että olen itse ollut aikanaan ihan tosi tyhmä ja nämä oivallukset ovat olleet itselleni kuin neronleimuksia ja kaikki muut onkin aina nämä tiennyt. Olen kuitenkin ääri-iloinen, jos näistä on jollekin hyötyä.
Olisi kyllä tosi kiva kuulla oliko vinkeistä / postauksesta sinulle hyötyä?
Tässä vielä pari yleishyödyllistä linkkiä ongelmatilanteisiin ja tiedonjanoon (ei kaupallisia linkkejä) joita itse muistan kaivelleeni netistä kuluneen puolen vuoden aikana:
