Olen jo hetken miettinyt mitä kirjottaisin, sillä hankkeeni ei ole edennyt ihan haluamallani tavalla. Kun sitten luin Toimituksen ” Päivän viisaus: Älä piileskele pelkojesi takana” nousi mieleeni hiljattain käymäni keskustelu.

Olen kuukauden päivät viettänyt tiiviisti erään miehen kanssa ja pientä ihastusta on puolin ja toisin. Tämä mies on todella saanut minut kyseenalaistamaan oman elämäni ja sen haluanko elää sellaista ”normaalia” elämää mitä kaikkien odotetaan elävän. Haluanko siis tehdä töitä 8-16, hankkia mahdollisimman ison asuntolainan ja sitoa itseni näihin kahteen asiaan kiinni. Vai olisiko mahdollista oikeasti hypätä pois oravanpyörästä ja matkustaa maailman ympäri tehden työtä aina sen verran, jotta saisi katon pään päälle sekä murua rinnan alle. No en välttämättä ihan näin radikaalia muutosta tekisi, mutta jotain siltä ja väliltä.

Olen kuitenkin aina pitänyt itseäni vähän ulkopuolisena ja voisin hyvinkin elää reissuelämää ja todella nauttia maailmasta ja sen ihmeistä. Ja kuten tämä projekti Vauvakin sen kertoo, että näen mahdollisuuksia siellä missä suurin osa ihmisistä ei näe. Silti siitä normaalista poikkeaminen on aina oma haasteensa ja tätä haastetta luo se kuuluisa pelko.

Kyseinen mies sanoi minulle keskustelun aikana, että toisaalta haluaisi tehdä kanssani lapsen, mutta pelkää ja ymmärrän häntä täysin. Vaikka olenkin melko romanttinen ihminen ja tällä hetkellä uskon kovasti siihen että yhteinen lapsi voisi kasvattaa meidät yhteen, pelkään ihan samalla tavalla sitä ettei niin välttämättä tapahdu. Pelkään ylipäätään etten voi saada lasta ja pelkään myös sitä, että jonain kauniina päivänä joudun mahdollisesti katsomaan niitä kahta viivaa siinä tikussa. Pelkään sitä, että jään lapsen kanssa yksin ja mietin että jos sitten en jaksakkaan? Pelkään sitä miten lapsi tulee vaikuttamaan työelämääni sekä talouteeni. Ja vaikka olisinkin onnellisessa parisuhteessa lapsen isän kanssa niin miten lapsi vaikuttaisi meidän suhteeseemme? Pelkään myös sitä, että jos pelkään nyt jo näin paljon kaikkea, miten paljon enemmän pelkään sitten kun minulla todella on se lapsi sylissä?

Kaikesta pelosta huolimatta minulla on hyvin varma olo siitä, että kaikki järjestyy vielä parhain päin.