Olen yrittänyt vähentää turhaa kuluttamista, mutta ongelmaksi on osoittautunut se, etten ihan aina osaa tunnistaa mikä on oikea tarve ja mikä taas tarpeeksi naamioitunut halu. Tästä syystä päätin kesäkuussa aloittaa vuoden mittaisen vaatteiden ostolakon, jonka aikana en osta yritän olla ostamatta vaatteita, paitsi:

– Jos joku vanha menee rikki niin, ettei sitä voi korjata

– Alusvaatteita huonoksi menneiden tilalle

– Jakku ja mahdollisesti siisti t-paita/toppi jos tuntuu siltä, etteivät nykyiset riitä. Jakku on ollut ostoslistallani jo kauan. Oikeasti tarvitsisin sellaisen, mutta en ole vielä löytänyt sopivaa: sellaista, joka olisi laadukas mutta ei ihan äärettömän kallis, luonnonmateriaalia, mielummin harmaa kuin musta, ryhdikäs mutta ei liian ankara. Ja mieluiten vielä Suomessa, tai vähintäänkin Euroopassa valmistettu.

Näiden lisäksi saan itse neuloa islantilaisvillapaidan, lopapeysan, sitten joskus, kun ehdin ja uskallan tarttua haasteeseen!

Vaikka ostolakko ei periaatteessa koske tavaroita koska niitä ostan muutenkin vain pakon edessä (tai niin ainakin luulin!), ajattelin näihin ostolakkopostauksiin listata myös kuukauden tavaraostot itselleni tai kotiin.

Marraskuussa ostin:

–  Ulkoilutakin kirppikseltä, 10e

–  Nahkaisen olkalaukun kirppikseltä 0,5e

–  Puuvillaisen torkkupeiton kirppikseltä, 6e

–  Urheilurintaliivit kaupasta, 50e

Ulkoilutakki oli sarjaa ”Tarvitsen, mutta olisin pärjännyt ilmankin”. Olemassa olevan ulkoilutakkini (softshell) ongelmana on, että se on alkanut päästää vettä läpi ja se on myös niin tyköistuva malliltaan, ettei sen alle mahdu välikerroksia. Toinen talvitakkini on untuvatakki, joten räntäsateella on pitänyt valita, kastelenko untuvatakin vai palelenko softshell- takissa, joka myöskin vähän päästää vettä lävitseen. Uusi takki siis tulee kyllä käyttöön ja tarpeeseen mutta rikkomus ostolakkoon se on (kai?) silti.

Urheiluliivit kuuluivat sallittuihin ja tarpeellisiin ostoksiin (alusvaate).

Puuvillainen torkkupeitto. Hmm.. Olen pitkään haaveillut villaisesta torkkupeitosta, mutta en ole vielä raaskinut ostaa sellaista. Nyt kun kirppiksellä tuli vastaan kivan näköinen puuvillainen, jotenkin päädyin ostamaan sen. Tätä on käytetty ahkerasti päivittäin ja varsinkin lapsi tykkää tästä koska tämä ei pistele. Sanoisinko että ostohetkellä enemmänkin halu, mutta on osoittautunut odotettua hyödyllisemmäksi.

Olkalaukun jätin ensin kauppaan, mutta seuraavana päivänä palasin kuitenkin takaisin ostamaan sen. Vanha käsilaukkuni oli mallia ”kehyskukkaro”, ja sen sulkunipsu oli alkusyksystä löystynyt niin, ettei enää pysynyt ollenkaan kiinni. Voi olla, että koko kehyksen saisi jotenkin vaihdettua, mutta miten ja missä ja olisiko se mitenkään järkevää, sitä en tiedä. Olen siis syksystä asti pärjännyt tunkemalla kännykän, rahapussin ja avaimet takintaskuihin ja jos on ollut enemmän tavaraa, olen ottanut repun. Laukku ei siis ollut ollenkaan pakollinen hankinta, mutta on se kyllä helpottanut elämää.

Ei ihan täydellisesti onnistunut ostolakkokuukausi, mutta ei nyt ihan huonokaan, mielestäni.

Jos jollakulla on vinkkejä siihen, miten erottaa toisistaan oikea tarve ja tarpeeksi naamioitunut halu, otan niitä mielelläni vastaan!