Pari päivää sitten kerroin hörhöydestäni ja ajattelin nyt, että jotta en antaisi ihan väärää kuvaa itsestäni, voisin listata elämästäni asioita, joita täydellinen äiti ja tiedostava ekohippi ei ikinä tekisi.

Lapsellamme on tabletti. Kyllä, meidän 4-vuotiallamme on oma tabletti, johon on ladattu Netflix, Yle Areena ja pari peliä (joista yksi tosin on ilmeisen kehittävä Ekapeli Alku, jossa opetellaan kirjaimia), ja jota hän myös katselee joka aamu, iltapäivällä hoitopäivän jälkeen ja joskus myös illalla ennen nukkumaanmenoa. Tiedän, että tabletti on paholaisen keksintö joka passivoi lasta, tuhoaa mielikuvituksen ja altistaa haitalliselle säteilylle, mutta voi ihanaa sitä aamuhetkeä, kun juon rauhassa kahvia ja vieressä lapsi syö aamupalaa ja katselee piirrettyjä. Sitä paitsi, meillä ”tablettihetket” ovat yleensä myös yhdessäoloa ja läheisyyttä. Noina hetkinä ollaan yleensä aina vierekkäin tai sylikkäin, lapsi katselee ja minä luen kirjaa, tai selaan kännykkää, asia jota täydellinen äiti ei tietysti myöskään ikinä tekisi.

Käytän paljon maitotuotteita. Tiedän, että maitotuotteiden käyttäminen on eettisesti ja ekologisesti ihan yhtä paha asia kuin lihansyönti ja lisäksi tiedän, että maitotuotteet eivät ole erityisen terveellisiä, saati tarpeellisia aikuisille. Ja olen vähentänyt niiden käyttöä mm. korvaamalla yhä useammin kerman kookosmaidolla ja voin avokadolla, mutta silti maitoa menee paljon koska maitokahvi on niin hyvää. Mutta pienin askelin.

Syön paljon sipsiä ja nuudeleita. Tai no, en nyt mitenkään säkkikaupalla, mutta melkein päivittäin jompaa kumpaa kuitenkin. Ei missään tapauksessa terveellistä eikä yksinkertaista ravintoa, mutta näin nyt vain on. Yritän kyllä vähentää.

Meillä on auto, joka kuluttaa ihan simppana, sekä bensaa että rahaa. Aina välillä, yleensä jonkun kalliimman puoleisen huollon jälkeen ehdottelen, että pitäisikö vaihtaa auto johonkin vähän halvempaan ja vähemmän kuluttavaan, mutta sitä ei ole vielä tapahtunut. Ollaan kuitenkin kiintyneitä siihen, koska sillä on ihana ajaa.

Käydään saunassa melkein päivittäin. Toisaalta, meidän vesilasku on tästä huolimatta tai ehkä tästä syystä (?!) hyvin pieni, alle puolet siitä, mitä vesilaitos oli alun perin meille arvioinut. Ei tarvitse lämmitellä suihkussa.

Lapsella on paljon muovileluja, siis hyvin, hyvin paljon. Olen yrittänyt vähentää muovin käyttöä kaikkialla kodissa, etenkin keittiössä, mutta lapsen leluihin en ole koskenut. Olisihan se kaunis ajatus, että lapsi leikkisi vain kivoilla ja turvallisilla puuleluilla, mutta jostain syystä ne muovilelut nyt vaan ovat lapsen mielestä kivempia. Hänen mielestään on myös kivaa, että niitä leluja on ihan hirveästi ja joka ikinen muoviukkelin irronnut käsikin on tärkeä siinä vaiheessa, kun yritän kysellä, että ”Olisko näissä jotain sellaisia joilla et enää leiki? Jotain, mitä voitaisiin antaa jollekin muulle lapselle?”

Muovileluja tai ei, onhan nää leikit nyt ihania. Tässä kaikki eläimet ovat menneet seepran kainaloon nukkumaan.

Haaveilen jatkuvasti etelänmatkoista ja matkoista ylipäätään. Toteuttaisinkin näitä haaveita, jos käytössä olisi enemmän rahaa (ja vaikka ei olekaan).

Varmaan muitakin paheellisuuksia vielä löytyy, mutta tässä nyt ehkä kaikkein ilmeisimmät. Enkä edes pode näistä huonoa omaatuntoa. Useimpiin näistä kyllä yritän kiinnittää huomiota, esim. juuri niin, että tablettia katsellaan yhdessä ja kohtuullisia aikoja kerrallaan, tai että ostan lauantaiherkuksi 75 gramman sipsipussin enkä jättipussia. En kuitenkaan säti itseäni siitä, että tehdään välillä huonojakin valintoja ja vieläpä ihan tietoisesti.