Uusimmasta farssista

Mä mainitsin edellisessä postauksessa, että lähiaikoina on jälleen tuiverrettu deittailun paskapyörremyrskyjen läpi. Jaa että onko? No tässä nyt ois tuoreeltaan saagaa siitä millaiseen viimeiseksi varpaani dippasin.

Koska oon yllätyksien nainen ja täysin ennalta-arvaamaton, haluaisin yllättää kaikki kertomalla että tämäkin elämääni ilahduttanut puujalkavitsi löytyi, tadaa, Tinderistä! Mätsättiin joskus kesäkuussa, vaihdettiin muutama hassu viesti ja homma tyrehty. Ruisrock-sunnuntaina muutama viikko sitten venailin yksin vesibussia kaiken sen festariloven ympäröimänä ilta-auringon katveessa, ja jossain olemisen tuskassani päätin laittaa tälle miehelle viestiä. (Lue: Selasin botskijonossa Tinderistä vanhoja mätsejä ja keskusteluja sen jälkeen kun olin nähnyt todella rändömin henkilön instassa kuvan entisestä sitoutumiskammoisesta heilasta uuden tyttöystävänsä kanssa samoilla festareilla……..) Hän vastasi mulle, että hänellä on nyt joku tilanne päällä, ja että jos vaan mulle sopii niin haluaisi ottaa yhteyttä kun se tilanne selviää. Ajattelin, että no why the hell not, ei tässä oo mitään menetettävää. Monella olis varmaan tullut jo tässä vaiheessa sellanen hell no boy, en oo kenekään kakkosvaihtoehto -fiilis päälle, mut mä aidosti ajattelin et entä sitte, kohta kotona venaa ne kuustoista kissaa.

Mutta… Tästä homma eskaloituikin siihen että alettiin whatsappailemaan, ja mä päätin et okei, teen kaikkeni että kiilaan itseni nyt tähän väliin koska mulla oli melko harvinainen fiilis tyypistä et vois natsaa. Seurasi viikon verran intensiivistä aamusta iltaan kestävää viestittelyä, pari puhelua ja homma käväsi välillä vähän siellä steamymmälläkin puolella, if you know what I mean. Välillä tää tyyppi koki itsensä ”kusipääksi” ja ”syyllisyyttä” siitä että me pidetään yhteyttä vaikka on se toinen mimmi kuvioissa, mutta kuitenkin teki itse aloitteet treffipyyntöön ja muuhun ”Mä en usko et pystyn olee pussaamatta sua ku nähään” -henkiseen homman pohjustukseen. Mä annoin monta outtia viikon aikana palata asiaan sitten kun hommat on selkeemmät, mutta hän lähetyi näiden jälkeen aina uudelleen. Siinä vaiheessa kun selvisi, että hän oli tavannut tätä tyttöä kahdesti (??!!!!!) ja ettei kyse ollut edes hänen mielestään tapailusta, olis mun hyvin harjaantuneiden sekopääaistien pitänyt jo aavistaa tuleva. Mutta helvetti kun tuntu kivalta kun oli taas joku jonka viestittely sain hymyn huulille, ja jonka kehut nosti itsetuntomittarin väpisee sinne tulikuumalle itänapille, olinhan hänen mielestään kuitenkin erittäin hyvännäköinen eikä hän sen ilmaisemisessa sanoja säästellyt. Sovittiin sitten ne treffit.

Treffipäivänä sälli alkaa kuumottaa mua taas jollain ”Mulla on niin syyllinen olo”-viesteillä. Sanoin et ”Nyt jumalauta jäitä hattuun – Me ei olla edes tavattu koskaan, voidaanko ottaa tää ihan sellasena rentona uuteen ihmiseen tutustumishenkisenä juttuna, koska eihän sitä tiedä onko meillä edes kemiaa”. Vastaus: ”Nähdään vaan, mut jos vaan frendeinä, en kyllä nyt pysty muuhun” AI HETKINEN OKEI? Lähetit darrapäissään mulle jotain dick picejä mut ehkä sä sit vaan lähettelet niitä kaikille joiden kanssa haluat olla vaan kaveri……. (Ps. Oon ennen tätä sälliä miettinyt itekin, että miks tyypit lähettää jotain munakuvia pyytämättä, mutta asia selvis: Sellaiset monnit kiihottuu ajatuksesta että nainen haluaa nähdä sun mailan. That’s it, arvoitus ratkennut ja eteenpäin!) Fiilikset luonnollisesti tässä vaiheessa melko ristiriitaiset eikä kovinkaan innokkaat mutta menin paikalle.

Istuttiin penkillä kolmatta tuntia ja juteltiin ihan vaan kaikesta. Koin itseni melko asbergeriksi kun oli kaks tuntii yöunia ja pitkä duunipäivä alla, mutta silti koin että ihan klikkas ja juttu solju. Kun lähettiin menee, tyyppi sano että ”Olipa hyvä ettet antanut mun peruu tätä, oli tosi kiva tutustuu tällee kavereina” aaaaand here we go again, k-pommi. Tätä tilannetta seurasi n. 10min kestävä tiukka verbaalinen vääntö, jossa hän esim ilmaisi ettei halua suudella koska kokisi sen tässä kusipäiseksi tätä toista mimmiä kohtaan, jonka kanssa he eivät toki ole vielä sopineet näkevätkö sitä kolmatta kertaa (???!?!?!?!?!??!). Ilmaisin että homma on mun osalta tässä mikäli hän olettaa et jään jotain venailee, ja että tää on niin täysi farssi jo lähtökohtaisesti koska ME TÄSSÄ KÄYDÄÄN EKOJEN TREFFIEN JÄLKEEN JOTAIN VITUN EROKESKUSTELUA? Hän myönsi mulle luvan jatkaa muiden tapailua ihan normaalisti että se on sitten hänen harmitus jos hän toisen keissin selvittyä ottaa yhteyttä ja mä olen löytänyt jonkun. Pääsin kotiin niin tulee heti viestiä perään että ”Eihän nyt oo mitään hard feelings” ja saahan hän laittaa viestiä myöhemmin, frendeinä nyt ja sitten katsotaan homma uusiksi kun hänen kuviot selkenee. Ehdotin ratkaisuksi kasuaalia seksisuhdetta, sillä omat fiilikset kaikkeen muuhun hänen suhteensa oli kyllä jo kuolleet (mutta tunteet kuvien perusteella valtavaa mailaa kohtaan vasta syttyneet….)

HY-VÄ LUO-JA. 

Kyseessä melkein 33-vuotias mies, jolla takana useampi pitkä parisuhde. Se on siinä ja siinä onko pillit kohta pussissa! 

suhteet rakkaus seksi

Asioiden tajuumisesta

Ystäväni suositteli mulle luettavaksi Sherry Argovin bestseller-opasta ”Why Men Love Bitches: From Doormat to Dreamgirl – A Woman’s Guide to Holding Her Own in a Relationship. Vaikka oon noin niinkuin lähtökohtasesti vastaan kaikkia self help -kirjoja ja vituttaa suunnattomasti ajatus siitä että naisten pitää palloilla erilaisten pelikuvioiden keskellä tai muuttaa _itseään_ kelvatakseen, otin kirjan lukuun. Mutta voihan perkele, jo parin ekan kappaleen jälkeen tajusin miten väärin oon miesten kanssa toiminut about aina ja nielin ennakkoluuloni. Päätin kirjoittaa tästä blogiin, koska koen että tää kirja sisältää ihan liian upeeta ja korvaamatonta tietoa, ja haluan jakaa tän informaation mahdollisimman monen sinkkumuijan kanssa.

 

”“He should accept me as I am!” says the woman who is too nice.

Accept you? Oh no, sister. Slap yourself. He should want you madly.”

 

Kirja perustuu ”dataan” jota on tekijä on kerännyt haastatellesaan satoja miehiä. Observaatiot miesten käytöksestä ja siitä millaista naista miehet yleensä hakevat perustuvat alkukantaisiin miesten perustarpeisiin, ja jotenkin mun on todella helppo uskoa näitä neuvoja. Liian moni kohta täsmää menneisiin parisuhdeyrityksiin, ja kronologisesti juuri niihin kohtiin missä alkoi mennä vikaan. Kirja on rakennettu siten, että siinä vertaillaan mukavan tytön (nice girl) käytöstä unelmatytön (dreamgirl a.k.a. bitchin) käytökseen ja annetaan neuvoja siihen miten me mimmit voimme käytöksellämme tehdä itsestämme unelmatytön juuri sille miehelle kenen kanssa oikeasti halutaan jotain saada aikaankin. Jokainen kappale perustuu erilaisten prinsiippien varaan jotka revitään täysin auki niin että hölmömpikin ymmärtää mitä niillä haetaan. Mutta HOXHOX! Mä en toki koe, että näitä neuvoja kannattaa soveltaa ihan joka ikiseen mailakkaaseen joka tulee vastaan ja saa nanosekunnissa pikkuhousut viheltää, vaan juuri niihin sellaisiin kenen kanssa haluaisi nähdä tulevaisuuden. Myös naisilla on perustarpeet, joita itse ainakin täytän kasuaaleilla seksikohtaamisilla enkä todellakaan aio tulevaisuudessakaan niihin käyttää sen enempää energiaa tai aikaa tanssimalla Argovin Shertsan neuvojen tahtiin.

 

”The difficult part isn’t getting a man’s interest.

The trick is knowing how to sustain it.”

 

Kirjassa ei syyllistetä naisia vaan yksinkertaisesta nojataan faktaan että meihin on alkukantaisesti luotu jonkinlainen miellyttämistarve jota täyttämällä me oletetaan saavuttavamme se monelle ultimaattinen päämäärä – mies, perhe ja tasapainoinen elämä. Eikä me vaan yksinkertaisesti tajuta, että tehdään kaikki väärin miesten näkökulmasta. Toki on olemassa myös niitä ultimaattisen tunneautistisia miehiä joita ei vaan mitenkään saa nalkkiin, ja tuskin näilläkään neuvoilla homma sellasten asbergerien kanssa natsaa (Näistä tullut taas kerättyä muuten muutama tarina ja sulka hattuun jotka tuun vielä lähipäivinä teille kertoon).

 

Perusajatus koko hommassa on se, ettei oikeasti ole huijausta että miesten täytyy saada metsästää. Ja vaikka kuinka helvetin huumassa sä mimminä olisit tilanteessa, ja kaikki tähdet tuntuis olevan kohdallaan, sä et vaan jumalauta saa näyttää sitä sille miehelle. Sä et saa olettaa olevas turvassa ja että voit sanoa suoraan mitä tunnet tai näyttää teoillasi että haluat nähdä vaivaa sen miehen eteen, koska mies ei saa koskaan tuntea hallitsevansa tilannetta. Ja jos se kokee vetelevänsä naruja, on tilanne jo long gone. Toki kun parisuhde etenee, pätee taas ihan eri säännöt mutta päästäksesi siihen asti sen monnin kanssa, sun täytyy osata hillitä itsesi. Ja tää on varmasti monelle ajatus jonka ootte kuulleet heiteltävän yhdestä sun toisesta suunnasta, mutta se tässä kirjassa on se hiton kova juttu, että se antaa konkreettisia esimerkkejä ja käyttäytymismalleja joiden mukaan toimimalla homman pitäs natsaa. Niin… ja mikäli sä haluat sen miehen pitää niin niiden panemishommien kanssa on vaan odotettava (Tätäkään en haluaisi uskoa, mutta kirja avaa silmät myös syille miksi). 

 

Kirja ei toki kerro ainoastaan siitä miten sen suhteen saa toimimaan, vaan antaa myös silmiä avaavia neuvoja parisuhteessa oleville. Oon kuullut, että tää opus on myös antanut joillekin omantunnonarvoa ja rohkeutta lähteä helvettiin parisuhteesta, joka ei toimi ja jota on yrittänyt saada toimimaan antaen sille kaiken ja täten ollen jatkuvasti alakynnessä. Joten myös sä seurusteleva out there, joka mahdollisesti tunnet että sun tilanne ei oo kaikki mitä oikeesti haluat, ehkä kannattais antaa kirjalle mahollisuus. 

 

”If the choice is between her dignity

and having a relationship,

the bitch will prioritize her dignity above all else. ”

 

Mä ainakin aion tulevaisuudessa noudattaa näitä neuvoja ja olla kirjan kuvailema bitch (ja tässä nyt tarkennuksena tällä ei tarkota oikeasti ämmämäistä käytöstä vaan termi bitch avataan jo kirjan ensisivuilla ), koska ihan oikeesti ne tuntuu vaan nyt vaan niin itsestäänselvyyksiltä, et toivon jonkun antaneen mulle tän luettavaksi jo vuosia sitten. EI MUUTA KU KIRJA TILAUKSEEN JA HOMMIIN MUIJAT!

 

Ps. Jos joku on jo lukenut tämän, niin haluaisin kuulla mielipiteitä – Koitko naurettavaksi propagandapaskaksi vai oliko tästä oikeasti apua?  

 

(Kirjan voi tilata suomeen esim. Ebaysta ja laillisia pdf-latauslinkkejä on internet tulvillaan)

suhteet rakkaus kirjat