Väärällä alalla ja yhteishakupaniikki

Elän sellaisessa vuoristoradassa tällä hetkellä oman ammatinvalintani kanssa, että en oikein itsekään pysy perässä. Saatika muut. Koulunkäynti ei suoraan sanottuna kiinnosta tällä hetkellä yhtään, eikä oikeastaan sekään, että valmistun vajaan vuoden päästä. On jopa olo, että venyttäisin valmistumistani, sillä en halua työelämään. Ajatus sairaanhoitajana toimimisesta ei tule oikeastaan kuuloonkaan ja terkkarina toimiminen menettelee ehkä. En oikeastaan pysy kuvittelemaan sitä päivää, jolloin pukisin labravaatteet päälleni ja menisin osastolle duuniin. Ei tunnu siltä, että haluaisin tehdä sellaista työtä. Välillä tuntuu, että tekisi mieli hakata päätä seinään ja onnitella sillä tavalla itseään väärästä ammatinvalinnasta. 

 

img_4297.jpg

 

Tilanteesta kertoo varmaan myös se, että tietokoneeni sivuhistoria on täynnä ammatinvalintatestejä, opintopolun hakuja ja kaikkea mahdollista. En tiedä johtuuko se masennuksesta vai mistä, ettei kiinnosta oikein mikään vai siitä, että olen todella umpikujassa. Haaveilen jostakin sellaisesta siististä kahdeksasta-neljään-duunista ja oikeastaan se oli yksi syy, miksi terkkariksikin halusin. Nyt kuitenkin tuntuu, että jatkuva kiire hoitoalalla ei houkuttele terkkarihommiin sitten lainkaan ja kyllä mä rahajuttujakin olen miettinyt. Ammatinvalintatesteistä on tullut kuitenkin sellaisia vastauksia, ettei niistä ole ollut sinänsä mitään hyötyä. Ja tästähän syntyykin sitten melkoinen ahdistusklöntsä jonnekkin tuonne pallean seudulle aiheuttaen närästystä, ällötystä, ärsytystä ja rumaa käytöstä sosiaalisissa tilanteissa. 

Ammatinvalinnassani olen jotenkin joutunut kaivautumaan syvemmälle itsetutkiskeluun. Mikä minua kiinnostaa, mikä ei kiinnosta. Toisaalta sitten taas toiselle alalle hakeutuminen on vähän itsetunto-kysymyskin. Mihin katosi se itseluottamus, jota koin kun hain terkkakouluun? Eihän minulla silloinkaan ollut mitään kokemusta hoitoalasta ja noin vaan hain ja ykkösellä pääsin… Tuntuu, että olo on vähän jokaisen harkitsemani ammatin kohdalla sellainen; ei minusta kuitenkaan hyvää työntekijää tulisi tuolle alalle tai, että mokaisin kuitenkin ja jäisin työttömäksi. Toisinaan mietin, että jos se masis onkin vain pilannut itseluottamukseni terveydenhoitajana toimimisellekin. Huomaan edelleenkin päätyväni useamman kerran viikossa monologiin itseni kanssa liittyen siihen, että en vain yksinkertaisesti voi olla hyvä hoitaja, koska paloin loppuun ja olen masentunut. 

 

img_4296.jpg

 

Välillä kelailin, että lopettaisin tämän hetkisen koulun kokonaan, sillä se tuntuu sekoittavan ajatuksia. Olen kuitenkin päätynyt siihen tulokseen, että ei ole syytä lopettaa nyt koulua kesken. Sitä kun on niin vähän jäljellä ja saahan sieltä sitten edes jonkinlaiset paperit ulos ja voi tehdä vaikka keikkahommia uuteen ammattiin opiskelun ohella. 

Lohduttavaa on, etten ole asian kanssa yksin. Tuntuu, että aika moni painiskelee samojen juttujen kanssa ja on yhtä hukassa kuin mä. Olen kuitenkin saanut monta ammatti-identiteettihepulia viime aikoina, jonka voisin tulkita kertovan siitä, että ehkä ura-ahdistus ei ole tuulesta temmattua. Aion siis tehdä yhteishaun tänä keväänä. 

 

img_4295.jpg

 

Joihinkin lopputuloksiin olen kuitenkin itseni kanssa päätynyt. Minua nimittäin ”jostain kumman syystä”, kiinnostaa ihmisten työhyvinvointi ja työssä jaksaminen, sekä henkilöstöasiat. En loppupeleissä aivan tiedä, mihin sitä voisi sitten hakea, mutta täytyy tutkia asiaa tässä lähiaikoina (tai siis päivinä…). Hauskaa oikeastaan on se, että syy miksi terkkariksi joskus hain, oli juuri se työterveys-puoli. Ympyrä on ehkä sulkeutunut. Tai ehkä kysymys on ollut siitä, että olen unohtanut sen, miksi terkkariksi koskaan hain. Nyt on vain auennut uusia näkökulmia työhön ja tulevaan uraan. Mitä se ikinä onkaan.

Kommentit (2)
  1. Kristiina93
    27.3.2019, 16:52

    Moikka! Jotenkin hämmennyin tästä kirjoituksesta, se oli kuin olisi omaa tekstiä lukenut. Täällä toinen terveydenhoitaja opiskelija, joka painii samojen asioiden kanssa kuin sinä. Mulla on ainoana kiinnostuksena juuri samoin työterveys,henkilöstöhallinto yms ja todellakin se 8-16 työ. Suurta ahdistusta aiheuttaakin tää kun pitäisi suorittaa sairaanhoitajan pätevyys ensin alle. Ja kaikki ne harkat ja 3-vuoroista selviytyminen… Yhteishaku on alkanut ja täällä pyörittelen mielessäni mikä olisi se oikea tutkinto lähteä tavoittelemaan omia unelmia. Oon miettinyt kauppatieteitä ja sieltä sitten sivuaineina esim psykaa ja terveystieteitä, tai sit vastaavasti terveystieteet ja sieltä sit katsoa mitä mielenkiintoista löytyisi. Ahdistaa kun tuntuu että noita sh/Th terveystieteiden maistereita löytyy ja silti voi olla että edelleen tekee sitä entistä työtä kun niillä terveyspuolen maisterin papereilla ei sit ole muuta löytynytkään. Pelkään että mulle kävis samoin. Jokatapauksessa jo pelkkä ajatus hoitotason ekasta harkasta vanhusten puolella ahdistaa, ei siinä ettenkö pitäisi vanhuksista, vaan samoja asioita mielessä mitä sullakin.
    No jos ei muuta niin kiva etten ole yksin näiden asioiden tiimoilla, heh.

    1. Kiitos Kristiina93 kommentistasi!

      Ihanaa ja tavallaan myös kamalaa kuulla, että siellä on toinenkin terkkaopiskelija, joka painii samojen asioiden kanssa, kuin minä. Joo tosiaan, oon itsekin käytännössä huomannut, että eipä niillä terveystieteiden maisterin papereilla loppupeleissä sitten teekkään mitään. On tullut paljon ihmisiä vastaan, joilla ttm pätevyys ja silti ovat osastoduunissa esimerkiksi.
      Itseä harmittaa myös se, että varsinaiset terveydenhoitajaopinnot kestävät sen vuoden ja siinä ajassa pitäisi sisäistää asiat aina positiivisesta raskaustestistä eläkkeelle jäämiseen asti ja tuntuu, että se aika on todella lyhyt verrattaen siihen, kuinka laaja opittava osa-alue on loppupeleissä kyseessä. Olen tällä hetkellä suorittamassa neuvolaharjoittelua ja täytyy sanoa, että aivan liian lyhyt aika sisäistää kaikki asiat, saatika saada varmuutta hommaan, kun pitää osata asiat aina siitä raskaudesta sinne 6-vuotiaaseen ipanaan asti. Ja kun sitten miettii, että sairaanhoitajan pätevyyteen menee se 3 vuotta, ja niitä kädentaitoja ei loppupeleissä tule sitten terkkarina kauheasti hyödynnettyä, tai ei ainakaan nyt tule mieleen yhtäkään terkkariduunia, jossa esimerkiksi kanyloitaisiin. Tietenkin erilaiset pistotekniikat jne ovat tärkeitä.
      Onneksi terkkareille järjestetään kamalan paljon lisäkoulutuksia (jotka maksaa…), niin luulen että sitä kautta saa varmuutta kaikkeen.
      Oma mantrani, jolla oon taistellut läpi ärsyttävät harkat, on ollut se, että en opiskele sairaanhoitajaksi, vaan terveydenhoitajaksi. Ja kyllä niistä on sitten ollut ihan hyötyäkin. Esimerkiksi päihde- ja mielenterveysharjoittelussa oppi kaikkia semmosia juttuja, mistä on hyötyä terkkarinakin.
      Mutta joo tosiaan ei ne oo ollu helppoja ja kovasti itse kanssa mietin, että mihinköhän sitä uskaltaisi laittaa yhteishaun päälle.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *