Pallomahan vaarallinen musiikkimateriaali

Kiitos kaikille todella paljon ihanista onnitteluista! 🙂 Tuon torstaisen postauksen jälkeen olen jo elänyt omassa pienessä kuplassani mieheni kanssa sekä hyviä että huonoja hetkiä, ihan vaan oman ylenmääräisen huolehtimisen takia, jonka olen kuullut kuuluvan asiaan. Välillä haluan vain hukuttaa arkiajatukseni rakastamieni televisiosarjojen pariin, ja välillä haluan keskittyä tulevaisuuden miettimiseen ja asiaankuuluvan musiikin kuuntelemiseen. Laitoin pystyyn Spotifyhin pienen soittolistan, jossa on lapsista kertovia kappaleita, jotta voin niihin uppoutua sillä tuulella ollessani. Tänään on ollut onnellinen olo, ja soittolista saa jo etukäteen nostalgiseksi ja hiukan surumieliseksi. Ilmeisesti tämä vanhemmuus alkaa sinänsä olla jo aika hyvin hanskassa.

Suurimmat rakkaus- ja surutarinat löytyvät countrymusiikin parista, sillä tuo elämänmakuinen genre osaa koskettaa syvältä. Olen jo oman päällipuoleisen fanitukseni aikana törmännyt useampaan vanhemmilta lapsilleen tehtyyn tai elämänohjeita jakavaan kappaleeseen. Olin jo moneksi vuodeksi unohtanut tämän yllä olevan syksyisen tunnelmallisen kappaleen, mutta nyt se taas soi listallani. Kappale kertoo huono-onnisesta Will-pojasta, jonka elämään laulun kertoja hetkeksi aikaa päätyy. Poika on niin huonona, että hän on niin sanotusti enkelten oma jo alusta asti, ja siitä kappaleen nimikin tulee. Ei tätä pysty kuuntelemaan ja katsomaan silmänurkat kuivina.

 Martina McBride – ”God’s Will”

 

 

Kulttuuri Raskaus ja synnytys Musiikki Suosittelen

Kun dieetti muuttuikin raskaudeksi

maria_raskaus.jpg

Muistatteko, kun suureleisesti kuulutin elämäni ensimmäisestä varsinaisesta dieetistä lokakuun loppupuolella? Reilu viikko tuon postauksen jälkeen tein positiivisen raskaustestin, joten siitä eteenpäin vatsani on ollut aivan toisenlaisen huolen kohde. Jos kaikki menee hyvin, meille tulee kesällä vauva! <3

maria_raskaus_2.jpg

Vuodenvaihteessa alkanut työttömyyteni sattui suunnittelemattomasti hyvään kohtaan, sillä kieltämättä on ollut mukavaa, kun on voinut keskittyä kuuntelemaan oman kehon vointia. Samaan aikaan huomaan ärsyyntyväni suuresti ihmisten toivottaessa minulle hyviä aikoja keskittyä omaan ja vauvan hyvinvointiin. Kyllä tämä raskaushormonien omituisuus on tullut meilläkin, siis, jo tutuksi, mutta onneksi aika lievästi!

Alkuraskaus oli aika hankalaa aikaa, kun viikko toisensa jälkeen erilaiset oireet valtasivat tilaa, ja suurimpana oli kaikenkattava väsymys. Töiden jälkeen makasin illat sohvalla, katsoin SuomiLOVE:a vollottaen, ja soitin mieheni tuomaan minulle hampurilaisia. Fyysisten oireiden ohella huolta aiheutti jo heti alussa vauvanalusta huolehtiminen, ja teinpä jopa viikko ensimmäisen testin jälkeen uuden testin vain hermoja rauhoitellakseni. Apteekin setä kyllä sanoi, että vika ei ole testissä vaan minun päässäni. Tässä vaiheessa itseänikin alkoi jo naurattaa, ja onneksi olemme osanneet kaiken uudenlaisen huolehtimisen ohella nähdä myös ne hauskan positiiviset puolet. Parina iltana ylikehittynyt hajuaistini sai minut vaatimaan miestäni selvittämään, miksi tietokonehuoneessamme haisee home, kunnes tajusin myöhemmin tuoksun johtuvan jalkavoiteestani.

maria_raskaus_rakkaus.jpg

Ihaninta tässä kaikessa on se pakahduttava rakkaus, jota tunnemme mieheni kanssa toisiamme kohtaan sekä pikkuruista bebeämme kohtaan. Huoli on kova, mutta samalla tiedostamme rajoittuneet mahdollisuutemme asioihin vaikuttamiseen. Bebe ilmoitti tulostaan hurjan paljon nopeammin kuin olimme ajatelleet, joten ajatukseen sopeutuminen vei varsinkin minulta jonkin aikaa, mutta mieheni on ollut myytyä heti kerrottuani plussan ilmestyneen ruutuun.  Olemme kertoneet ihmisille sitä mukaa, kun olemme heitä kasvotusten nähneet, ja toiseksi ihaninta tässä kaikessa onkin ollut ihmisten iloiset ja onnelliset reaktiot meidän puolesta. 

 

<3

 

 

 

Kuvat: Pauliina Ruokonen Photography.

Suhteet Oma elämä Rakkaus Raskaus ja synnytys