Tajusin tässä viime viikonloppuna, että höpötän teille päivittäin katsomistani televisiosarjoista ja kaikesta niihin liittyvästä, mutta en ole kertaakaan esitellyt omaa tapaani katsoa televisiota! Katson usein televisiosarjoja myös tietokoneelta, sillä monia sovelluksia on ajoittain kätevämpää katsoa koneelta käsin. Kuten televisiosarjaharrastukseni yleensäkin, myös sarjojen katsomisen tapa vaihtelee minulla mielialoittain jaksoittain. Joskus tuntuu siltä kuin en ikinä tekisi muuta kuin istu risti-istunnassa Ikean heppoisimmassa työtuolissa ruutuun vaihtelevasti mielenkiintoani kiinnittäen. Koneella ollessa on kuitenkin aivan liian helppo avata muitakin välilehtiä ja puuhata sarjaa katsoessa muutakin. Kun haluan oikeasti rentoutua tai keskittyä katsomaani sarjaan, siirryn olohuoneeseemme varsinaisen television ääreen.

Meidän televisiosetti on aika perinteinen eikä mitenkään huikenteleva, vaikka tämän blogiharrastukseni myötä voisi kuvitella tilanteen olevan aivan toinen. Tämänhetkinen Samsungin taulutelevisiomme on ostettu alkuvuodesta 2010 (bye-bye opintolaina), ja se on palvellut meitä varsin hyvin tähän asti. Jo noin vuoden verran olemme kuitenkin miettineet aika tosissamme television vaihtamista uudempaan malliin, sillä tekniikaltaan tämä 40-tuumainen musta kaunotar on jäänyt auttamattomasti jälkeen. Äänielementit olivat hiukan vanhoja jo television ostaessamme, ja ääni särkee välillä aika ikävästi. Televisio on ostettu myös aikana ennen sovelluksia, eikä ole puhettakaan mistään 3D-erikoisuuksista. Jos kuitenkin muistatte erään helmikuisen episodin meidän autoomme liittyen, ymmärtänette, että tälle kuluneelle kesälle suunniteltu television osto siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Ja nyt taas tuli jotkut häät suunniteltavaksi ja maksettavaksi! 🙂

Olen siinä mielessä stereotypinen nainen, että olen hirveän huono sijoittamaan rahaa tekniikkaan, sillä mielestäni tekniikka vanhenee liian nopeasti ja on käyttöiältään muutenkin huono. Uusin puhelimeni on myös ainoa, jota olen itse pyytänyt; kaikki muut puhelimeni vuosien mittaan vanhempani ovat ostaneet minulle itsenäisesti arvioiden edellisen vanhentuneen auttamattomasti. Myönnän ihan suoraan, että avokkini kärsii tästä muutosvastarinnastani viihde-elektroniikan suhteen, mutta hän sitten yleensä viihdyttää itseään ostamalla tietokoneeseensa osia!

Vaikka olen intohimoinen televisiosarjojen kuluttaja, en kumma kyllä laita ihan hirveän isoa arvoa katselemisen kokemukselle uusimmalla tekniikalla. Näin on ainakin viime aikoihin asti ollut; asia alkoi muuttua viimeistään siinä vaiheessa, kun isäni osti uuden television alkuvuodesta. Olimme avokin kanssa vierailulla lapsuudenkodissani, ja katselimme Netflixistä Bones:ia (koukutin siihen pikkuveljeni, joka puolestaan koukutti sarjaan vanhempani), ja me kaksi vain huokailimme kuvan ihanuutta. Sarja sekä palvelu olivat aivan samoja, mitä kulutamme itsekin kotona, mutta kuva oli jotenkin niin kolmiulotteinen ja elävä. Silloin viimeistään aloimme haaveilla uudesta televisiosta!

Pienen modernisoinnin teimme reilu vuosi sitten, kun kohtuullisen vanha DVD-soittimemme vaihtui Samsungin blu-ray-soittimeen. Minun logiikkani merkin suhteen oli hommata saman merkkinen kuin televisio, koska ei siitä haittaakaan voi olla. Tämän soittimen ostaminen oli minulle epänormaalin spontaania, sillä yksi arki-ilta vain ajelimme Prismaan, ja ostimme sen! Olimme jo jonkin aika tuskailleet, kun emme voineet television verrattaisen vanhuuden takia katsoa Netflixiä muuten kuin tietokoneelta, ja yhtäkkiä päädyimme tulokseen, että soittimen ostaminen tulee halvemmaksi kuin television vaihtaminen. Jälleen kerran avokkini oli kyllä miettinyt jo aikaisemmin blu-ray-soittimen ostamista, mutta olin perinteisesti vastustanut sitä aivan turhana rahareikänä. Tähän ostopäätökseen vaikuttikin minulla enemmän Smart-ominaisuudet eli sovellukset, joka lisäsi meillä molemmilla suuresti Netflixin katsomista. Jonkin verran olemme myös kikkailleet sekä USB-portin että verkko-ominaisuuden kanssa. Perinteisesti tykkään aina uudesta tekniikasta, kun se on jo ostettu, mutta ennen ostotapahtumaa koen sen järjestään turhana!

Kaikista uusin lisä olohuoneen ”viihdekeskukseemme” on Apple TV, jonka sain Netflixiltä osana Stream Team -liittymispakettia. Kytkimme laitteen kesällä aivan innoissamme, mutta petyimme hiukan, että melkeinpä ainoa meille käyttökelpoinen sovellus laitteessa oli Netflix. Ehdimme käyttää laitetta muutamia kuukausia ennen kuin aloin tosissani tuskailla muiden verkkopalveluiden katsomisen hankaluutta; halusin katsoa television kautta myös Katsomoa, Areenaa, Ruutua ja HBO Nordicia. Tuskastellessani yksikseni eräänä iltana mieleeni muistui vanhoilta ajoilta mielikuva AirPlay-toiminnosta, ja kaivelin Apple TV:tä vähän tarkemmin. Siellähän se, ja yhtäkkiä sain näkyviin iPadin kautta kaikki yllä mainitsemani TV-sovellukset! Tämä on varmaan niitä harvoja kertoja elämässäni, kun en ollut lukenut kunnolla laitteen käyttöohjeita, ja heti se kostautui aika pahasti. Voin kyllä suositella Apple TV:tä, jos omistat esimerkiksi iPadin; hinta ei ole paha, ja koko on minimaalinen.

Tuon yllä olevan oivallukseni mahdollisti siis iPadini, joka on Apple TV:n lisäksi ainoa Mac-laite meidän taloudessamme. Olen kuitenkin kasvanut Mac-perheessä, joten ompputuotteet tulevat aina olemaan lähellä sydäntäni. iPadista olen tykännyt todella paljon, vaikka yli vuoden käytimme sitä ilman sirukorttia pelkän wi-fi:n voimalla. Joskus saatan maata sohvalla katsoen sarjoja suoraan iPadilta, vaikka vieressäni on myös televisio ja Apple TV. Sairaspäivinä iPad on verraton sarjojen suhteen, ja tätä käytön monipuolisuutta auttaa meillä tuo nahkainen suojus, jossa on sisäänrakennettu tuki. Nykyään katson eniten televiosarjoja oman pyhän kolminaisuuteni avulla eli television, Apple TV:n ja iPadin kanssa. Avokkini katsoo Netflixiä edelleenkin mieluummin blu-ray-soittimen kautta, kun minä taas käynnistän useimmiten Apple TV:n; meillä on mieltymyys-eroja Netflixin sovellusten käytettävyyden suhteen!

Kaikkiin näihin laitteisiin liittyy olennaisesti olohuoneemme ihana sohva, jonka pehmeydessä köllöttelen nykyään enenevissä määrin! Aina silloin tällöin innostun myös kutomaan jotain sarjaa katsoessa, mutta silloin ruudussa ei saa olla mitään kovin intensiivistä tai muuten menee silmukat sekaisin yksinkertaisimmissa viritelmissänikin. 🙂

P.S. Tämän postauksen kuvista huomaatte varmasti, että järkkäriharjotteluni ei suju kovin hyvin…