Aika on luonnollisesti kortilla elämässä tällä hetkellä, kun kaikkiin vuorokauden tunteihin tunkeva ammattinimike on nykyään ’äiti’, mutta televisiosarjoja ehtii katsoa hetken silloin, toisen tällöin, ja toisinaan jopa jaksokaupalla hyvän unimäärän kärsiessä siinä sivussa. Joitakin kotimaisia viihdeohjelmia pyrin katsomaan pojan seurassa, koska ne käyvät rauhalliseksi leikkimistaustaksi eivätkä sinänsä haittaa pienen pojan omia leikkejä. Parasta on kuitenkin käpertyä sohvan nurkkaan teemukin tai iltapalan kanssa ja antaa kropan sekä pään nollata päivän kiireet.

Viimeisen pari kuukautta katsotuin sarjani on ehdottomasti ollut Supergirl, jonka katsoin kiinni amerikkalaiseen esitystahtiin. Reaaliaikainen seuraaminen on mahdollista HBO Nordicilla, joka esittää Suomessa tämän CW-kanavan alkuperäissarjan uudet jaksot heti Yhdysvaltain ensi-illan jälkeen. Tutustuin sarjaan yhden jakson verran, kun se toissa syksynä debytoi CBS-kanavalla, ja muutaman jakson katsoin sarjan alettua HBO Nordicilla, mutta varsinainen sarjasta innostuminen oli jäänyt. Nyt olen sitten innostunut sarjasta senkin edestä, enkä millään malttaisi odottaa uusia jaksoja, varsinkin, kun uusimmissa juonikuvioissa on ihan huikeita vierailevia tähtiä.

Supergirl-sarja on onnistunut parissakin mahdottomalta tuntuneessa tehtävässä. Kara eli Supergirl itse on hahmona moderni ja perinteinen, ja hän on oma herttainen itsensä, pystyen samalla tyrmäämään kaikki uhittelevat pahikset. Sarjaa syytettiin aluksi antifeminismistä, mutta Kara osoittaa pystyvänsä kaikkeen vähintään yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin kuuluisa miespuolinen serkkunsa. Kyseinen serkku eli Superman (suom. Teräsmies) tuotiin sarjaan kunnolla kakkoskauden alussa, ja tässä todella hankalassa roolituksessa onnistuttiin loistavasti! Teen Wolf -sarjasta tuttu Tyler Hoechlin on uskottava sekä sliipattuna ja kaikkivoipana supersankarina että tavallisena ja mokailevana ihmisenä. Useamman jakson vierailun tehnyt Hoechlin nähtäneen sarjassa jatkossakin, vaikka tällä hetkellä Karan elämässä onkin toinen supersankaria leikkivä muukalainen.

Supergirl-sarjan jälkeen aloin katsoa Orphan Black -sarjaa ajan tasalle. Sarjan neljäs tuotantokausi on ilmestynyt Netflixiin jo aikoja sitten, mutta sekin vain odotti minulla oikeaa aikaa ja oikeaa fiilistä, joka nyt on käsillä täydellä tunteella. Sarjan kakkoskausi oli aikamoinen pettymys upean avauskauden jälkeen, mutta kolmoskausi oli jälleen todella hyvä, ja tämä neljäs kausi on aika huikea. Mysteerin syvetessä päästään näkemään enemmän myös sen alkulähteitä, ja panokset kovenevat kaikilla osapuolilla.

Sarjan tekijät ovat ilmoittaneet lopettavansa sarjan tulevaan viidenteen kauteen. Nämä viimeiset jaksot saavat ensi-iltansa ensi kesäkuussa, ja voisin kuvitella Netflixin näyttävän nämäkin jaksot tuoreeltaan kerran viikossa. Vaikka näin upean sarjan loppuminen luonnollisesti harmittaa, en voi harmitella harkitun lopun tekemistä, sillä aina on riskinä esityspaikan vieminen yhtäkkiä, fanien jäädessä suremaan järkyttyneinä kesken jäänyttä tarinaa. Näin eeppinen sarja ansaitsee yhtä mahtavan lopetuksen ja useana kloonina rehkivä päätähti Tatiana Maslany varmasti ansaitsee loman tai kolme.

Sain muutama viikko sitten Viaplayn suoratoistopalveluun pressitunnukset, ja yhtäkkiä, tuosta vaan, katselulistani sai järjettömän määrän lisää täytettä! Näistä paras ja eniten odottamani on ABC-kanavan komediasarja black-ish, joka on ensi-illastaan asti löytynyt tuolta blogin sivupalkin tutustumisen arvoisista sarjoista. Aika perinteiseen sitcomkaavaan pohjautuva sarja onnistuu olemaan hauska, raikas ja moderni, vaikka se käsitteleekin stereotypioita kohtuullisen perinteisellä ABC-kanavalla.

black-ish kertoo keskiluokkaisesta ja mukavasti pärjäävästä perheestä, jonka isä on mainosalalla, äiti on lääkäri, ja lapset käyvät yksityiskoulua. Perheen isä (Anthony Anderson) huolestuu perinteisen mustan kulttuurin häviämisestä valkoisen kulttuurin ympäröimistä lapsistaan, ja hän alkaa ujuttaa enemmän tai vähemmän ovelasti perinteiseksi katsomiaan elementtejä perheensä elämään. Eihän tässä yleensä mene kovin hyvin.

Anthony Anderson on hauska sekoilevana isänä, ja tykkään hänen komediatyylistään, mutta varsinainen paras yllätys tässä sarjassa on äitiä näyttelevä Tracee Ellis Ross, joka on parhaimmillaan äitiyttä suorittaessaan. Sarjan lapsinäyttelijät ovat myös huikeita, joten kokonaisuus toimii sarkastistinen isoisä (Laurence Fishburne) mukaan lukien. Samaa mieltä ovat selkeästi myös monet muut tahot, sillä tämä kolmannelle kaudelle ehtinyt sarja on saanut suuret määrät palkintoehdokkuuksia heti ensimmäisestä kaudestaan alkaen.

Mitä televisiosarjoja sinä olet katsonut viime aikoina? 🙂

Kuvat: HBO Nordic/CW, BBC America, ABC.