Vain elämää: aitoja tunteita vai tuotettua viihdettä?

ve000e9zzf.jpg

Kuva: Nelonen

Pian se alkaa! Vain elämää -sarjan kolmas kausi alkaa tänään perjantaina erikoispitkällä ensi-iltajaksolla, joka vetänee puoli Suomea televisioruutujen ääreen. Minä kuulun myös niihin nykyisiin nuoriin aikuisiin, jotka ovat kasvaneet katsoen Uuno Turhapuroja, joten Vesa-Matti Loiri on oiva valinta ensimmäisen jakson päätähdeksi. On myös hyvä, että ensimmäinen jakso on erityisen pitkä, koska kaikki osallistujat ansaitsevat oman esittelynsä tuotantokauden aluksi.

Mitä sitten odotan tältä uudelta kaudelta? Rehellisesti sanottuna lähden tämän kauden käänteisiin hiukan sekalaisin tuntein. Olen pitänyt molemmista edeltäneistä Vain elämää -kausista, ja uskon tämän kauden pääsevän samoihin sfääreihin, ainakin taidollisesti. Tälle kaudelle on saatu mukaan aikamoinen Holy Grail suomalaiselta viihdetaivaalta, kuten joku asian ilmaisi tällä viikolla, ja selkeästi nyt on saatu mukaan ne tähdet, joita on yritetty ohjelmaan alusta asti. Tähän tiivistyykin se negatiivinen ennakkoasetelma tämän uuden kauden suhteen: tuntuu hiukan siltä, että nämä suuret tähdet ovat lähteneet mukaan laskelmoidusti, kun jo kahden kauden jälkeen on osoitettu ohjelmaan osallistuneiden tähtien kokeneen hurjan suosion nousun. Epäilen hiukan sitä, saadaanko tällä kaudella aikaiseksi ensimmäisen kauden välitöntä tunnelmaa, tai toisen kauden laulullista ilotulitusta. Toisaalta, kyseessä ovat rautaiset ammattilaiset, joilla on tunneside omaan materiaaliinsa sekä omaan elämäänsä artistina, joten aivan varmasti aitoja tunteita ja upeita esityksiä saadaan nähdä myös tällä kaudella!

ve000e9zzk.jpg

Kuva: Nelonen

Itse odotan eniten ehkä Apulannan Toni Wirtasen esiintymistä ohjelmassa. Toivon todella, että Toni onnistuu olemaan ruudussa oma itsensä, ilman mitään roolia, ja että koko kansalle välittyy Tonin älykkyys ja taiteellisuus. Onhan se myös ihan älyttömän siistiä, että tällaisessa ohjelmassa on mukana punk-juurilta ponnistaneen bändin keulakuva, jonka kynästä on syntynyt klassikoita, kuten”Silmämuna” ja ”Ilona?” sekä ”Maanantai” ja ”Koneeseen kadonnut”. Toinen suosikkini tältä kaudelta on Elastinen, sillä hän on vain niin positiivinen ja rehdin oloinen! Tosiasiassa näihin kaikkiin kolmannen kauden artisteihin liittyy paljon muistoja oman elämäni varrelta. Ehkä paras näistä muistoista on Samuli Edelmann pikkukaupungin kesäfestareilla vuosituhannen vaihteessa ”Kaikki tahtoo” -hitin siivittämänä: hiukan tuhdimmassa kunnossa ollut Edelmann oli selkeästi kuunnellut edellisen esiintyjän keikkaa, jolle kaikki olivat huutaneet perinteistä ”paita pois!” -huutoa; kukaan ei huutanut sitä Samulille, mutta Samuli otti silti paidan pois. 🙂

Vain elämää

Nelonen alkaen pe 19.9. klo 20.00

Ruutu

 

Kommentit (4)
  1. Mä odotan tältä kaudelta aika paljon. Osittain se johtuu kovasta artistikattauksesta, osittain siitä että mä olen vasta pikkuhiljaa lämmennyt koko formaatille.

    Mä arvostan Vesa-Matti Loiria taiteilijana hyvin paljon, ja on hienoa, miten hän on heittäytynyt mukaan tällaiseen juttuun. Hänen musiikkinsa ei ihan täysin kolahda minuun, mutta tulkita hän kyllä osaa. En malta odottaa hänen versiotaan PMMP:n Rusketusraidoista!! 😀

    Olen kotoisin Apulannan kotikaupungista, joten luonnollisesti myös Toni Wirtasen esiintyminen kiinnostaa, ja yhdyn sanoihisi hänestä.

    P.s. ollaankohan me oltu samalla Edelmanin keikalla? 😀

    1. Artistikattaus on kyllä ihan käsittämättömän kova, ja taito ei mua epäilytäkään, vaan enemmän se tunne!

      Mulla on myös sellainen tunne, että noilla vuosituhannen vaihteen keikoilla Edelmann saattoi vtää ton paita pois -rutiinin useammankin kerran pyytämättä. 😀

  2. Kyllä ainakin aloitusjakso oli ihan superlaadukas ja jokainen oli onnistunut valitsemaan juuri omannäköisensä biisin. Lapin kesä ja Elegia itketti mua ihan hillittömästi 😀

    Ennen tätä kautta mietin juuri että Toni Wirtanen ja jompi kumpi PMMP:stä olis täydelliset valinnat ohjelmaan, ja niiden lisäksi kaipaisin vielä Terhi Kokkosta. Sit olis täydellinen kattaus, ehkä vielä joku päivä!

    Viime kaudesta en pitänyt yhtään, vaikka Jukka Poikaa fanitinkin joskus. En itseasiassa tällä hetkellä edes muista keitä sillä kaudella oli 😀

    1. Ensimmäinen jakso kyllä yllätti mut, ja oli mukavaa huomata, että hirveän tyynenä ja hillittynä julkisuudessa esiintyvä Paula Koivuniemi antoi tunteiden näkyä. 🙂

      Mä veikkaan, että mulla liikuttumiset tulee enemmän oman sukupolven musiikin parissa, varsinkin PMMP:n kappaleista muutamaan liittyy aika syviä muistoja.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *